Kardiomyopatiaa esiintyy monilla koiraroduilla ja on yleisimpiä "hankittuja" sydänsairauksia. Sairaus ei ole synnynnäinen epämuodostuma, vaan sairaus, joka kehittyy eläimelle vasta syntymän jälkeen, myöhemmällä iällä. Eläimellä on perinnöllinen "taipumus" sairauteen. Tyypillisimpiä kardiomyopatia rotuja ovat keskikokoiset ja suuret rodut kuten Dobermanni, Bokseri, Irlannin susikoira, Tanskan doggi, Newfoundlandin koira.
Tyypillisin sairastuja on keski-ikäinen uros. Sairautta esiintyy kuitenkin monilla muillakin roduilla ja ikäjakautuma on pikkupennusta yli kymmenvuotiaaseen koiraan. Myös nartut sairastuvat kardiomyopatiaan. Sairaus kuvattiin ensimmäisen kerran USA:ssa 1970.
Dilatoiva kardiomyopatia (DCM=dilated cardiomyopthy) on sydänlihassairaus (kardiomyopatia). Dilatoivassa kardiomyopatiassa voidaan todeta sydämen lihassoluissa sairaudelle tyypillisiä muutoksia. Sydänlihas ei pysty supistumaan normaalisti syntyy sydänlihaksen toimintahäiriö ja EKG:ssä ja ultraäänitutkimuksessa todettavat muutokset. Kun sydänlihassolut vähitellen menettävät supistumiskykyään sydän, erikoisesti sen vasen kammio laajenee (dilatoituu) ja sydämen koko suurenee ja koko sydämen supistumisvaiheen (systole) toiminta heikkenee. Koronaarisuonet ja sydämen läpät ovat terveitä.
Syytä tähän sydänlihassolujen sairauteen ei tunneta, mutta mitkään muut sairaudet eivät DCM:aa aiheuta. Sairaus on ns. primaarinen (ensisijainen) sydänlihasairaus. Lukuisissa eri maissa suoritetuissa tutkimuksissa on todettu, että Dobermannilla on voimakas taipumus sairastua dilatoivaan kardiomyopatiaan. Tämä sairaus ilmenee sekä ns. amerikkalaisissa Dobermann linjoissa, kuin myös Eurooppalaisissa sukulaisissa. Itse asiassa näyttää siltä, että sairaus levisi amerikkalaisiin dobermanneihin Saksasta tuotettujen koirien välityksellä. Statistiikkaa siitä minkälainen on sairauden alueellinen levinneisyys eri maissa ei ole olemassa. Näyttää myös selvältä, että sairautta ei esiinny ainoastaan tietyssä linjassa tai muutamissa tietyissä linjoissa, vaan on laajasti levinnyt Dobermann populaatioon.Kardiomyopatian sairastumiseen vaikuttavat ilmeisesti sekä yksilön geenit, että muut tekijät kuten ikä ja sukupuoli. Muut tekijät vaikuttavat sairauden ilmaantumisikään, sen vakavuuteen ja sairauden kulkuun.
DCM.lle on usein tyypillistä, että vasemman kammion toiminta heikkenee ilman näkyviä muutoksia koiran terveydentilassa (ns. oireeton dilatoiva kardiomyopatia). Oireettomalla dilatoivalla kardiomyopatialla tarkoitetaan sairautta, joka esiintyy näennäisesti täysin terveellä eläimellä, jolla kardiomyopatia voidaan havaita ainoastaan sydämen ultraäänitutkimuksella todettuna systoolisena vajaatoimintana tai rytmihäiriöinä. Heikkenevä sydänlihaksen toiminta johtaa sydämen vajaatoimintaan ja näkyviin kliinisiin oireisiin. Kliinisessä muodossaan sairaus ilmenee kahdella eri tavalla. Lihasten supistumisvajaus voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Dobermannilla voi esiintyä myös niin sanottua rytmihäiriö kardiomyopatiaa, jolloin sydämen sähköinen häiriö aiheuttaa häiriintynyttä lyöntirytmiä. Molemmat muodot saattavat johtaa äkilliseen sydänkuolemaan. EKG:ssä (elektrokardiografia) nähdään graafisessa muodossa sydämessä tapahtuva sähköinen toiminta. Koska EKG:n otto on helppoa, se on tärkeimpiä DCM:n tutkimusmenetelmiä. EKG:tä käytetään nimenomaan erilaisten rytmihäiriöiden tutkimukseen ja siksi sen käyttö on tarkoituksenmukaista myös dilatoivan kardiomyopatian tutkimuksessa.
Epäillyn kardiomyopatian tai oireettoman DCM:n toteamisessa saattaa normaalin EKG käyrän taltiointi olla liian lyhytaikainen. Ns. Holter tutkimus tarkoittaa EKG käyrän rekisteröintiä 24 tunnin aikana ja vaatii erikoislaitteiston, jota koira kantaa mukanaan vuorokauden ajan. Tutkimuksen tulosten tulkinnoissa esiintyy erilaista mielipidettä. Kuinka paljon rytmihäiriöitä oireettomasti sairaaksi luokiteltavalla koiralla on? Pieni määrä häiriöitä esiintyy myös terveillä yksilöillä.
Ultraäänitutkimus on toinen menetelmä, jolla arvioidaan sydämen toimintaa. Tässä tutkimuksessa voidaan "nähdä sydän sisältä" ja mitata erilaisia sydämen kokoon ja supistuvuuteen liittyviä suureita. DCM ultraäänitutkimuksessa tutkitaan vasemman kammion systoolista toimintaa mittaamalla ns. left ventricular shortening fraction ( LV SF(FS)). Tutkijoiden mielipiteet eroavat jonkin verran hyväksyttävästä minimiarvosta eri roduilla. Tarkan numeerisen arvon määrittäminen on myös vaikeaa ja taitoa vaativaa. On havaittu, että FS arvot myös vaihtelevat rotukohtaisesti ja koon mukaan. Tavallisesti arvot ovat välillä 25 % - 45%, mutta alin arvo voi dobermannilla olla matalampikin. FS raja-arvoalueella olevien yksilöiden tilaa kardiomyopatian suhteen on mahdoton määrittää yhden yksittäisen tutkimuksen perusteella. Usein suositellaan tällaisten koirien uusintatarkastusta ½-1 vuoden kuluttua.Ultraäänitutkimuksessa voidaan tarkastella myös muita sydämen systooliseen toimintaan liittyviä parametrejä, mutta näiden arvoja on vielä vähemmän rotukohtaisesti tutkittu.
Keuhkoalueen rtg kuvauksessa saatetaan DCM tapauksessa todeta sydämen suurentumista, ja mikäli vajaatoimintaa esiintyy, tyypilliset keuhkomuutokset. Pelkkä rtg tutkimus ei kuitenkaan ole täysin riittävä kardiomyopatia diagnoosin asettamiseen ja hoitosuunnitelman tekemiseen. Varsinkin alkavaa tai oireetonta DCM on röntgenologisesti mahdoton todeta.
Edellämainituista seikoista johtuen piilevän kardiomyopatia diagnoosin asettaminen tai terveystodistuksen antaminen voi olla vaikeaa ja erikoisesti eläimen terveeksi toteaminen ei koskaan ole lopullinen kardiomyopatian suhteen. Tänä päivänä yleinen käsitys on, että terveystodistus eläimelle voidaan antaa korkeintaan vuodeksi kerrallaan.
Piilevässä DCM muodossa koiralla ei ole oireita. Sairauden edettyä kliiniseen muotoon koira saattaa olla väsynyt , kärsiä hengitysvaikeuksista, yskiä ja olla ruokahaluton. Oireet ilmaantuvat usein yhtäkkiä ja tyypillisesti tulkitaan monasti hengitystieinfektioksi. Tällaiset oireet DCM potilaalla johtuvat kuitenkin nesteiden kerääntymisestä elimistöön sydämen huomattavan vajaatoiminnan johdosta. Yhtäkkiset heikkous- tai tajuttomuuskohtaukset ovat äkillisen rytmihäiriön tyypilliset oireet.
Jos koiralla todetaan piilevä tai kliininen dilatoiva tai rytmihäiriö kardiomyopatia, on harkittava eläimen lääkityksen muotoja. Elimistöllä on omat järjestelmänsä, joiden avulla verenpainetta ja verenkiertoa pyritään ylläpitämään. Tämän järjestelmän aktivoituminen rasittaa pitkään jatkuessaan vajaatoimintaista sydänlihasta. Yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti lääkitys aloitetaan jollakin ns. ACE estäjistä. Rytmihäiriöitä voidaan hoitaaerilaisilla lääkkeillä. Sydämen vajaatoimintaan liittyvää nesteiden kerääntymistä pidetään kurissa nesteenpoistajien (furosemidi) ja mahdollisen digoksiinhoidon avulla. Myös muita rytmiin ja sydämen toimintaan vaikuttavia lääkityksiä voidaan käyttää. Pimobendaanin käytöstä on saatu hyviä kokemuksia kardiomyopatian hoidossa. Tukihoitona voidaan käyttää L-karnitiinia, sillä eräillä roduilla joillakin yksilöillä karnitiinin on todettu vaikuttavan positiivisesti koiran terveydentilaan, vaikkei syytä vaikutukseen tiedetäkään. Hapetus, nitrojen käyttö ja pakkolepo ovat pitkälle edenneen DCM muita tukihoitomuotoja.
DCM hoidossa on ratkaistava miten vakavaa tilannetta ja millä lailla oireilevaa koiraa lähdetään hoitamaan. Ultraäänitutkimus, EKG ja sydämen rtg-kuvaus auttavat hoidon suunnittelussa. Lääkitys joudutaan päättämään yksilöllisesti DCM etenemisen ja rytmihäiriöiden laadun ja voimakkuuden ja sydämen vajaatoiminnan asteen sekä koiran kliinisen tilan mukaan.
Dobermannin kardiomyopatialla on muiden rotujen DCM:sta poiketen erittäin huono ennuste. Koira, jolla hengiysvaikeuksia ja nesteen kerääntymistä elimistöön elää lääkityksistä huolimatta keskimäärin enää muutaman kuukauden. Jotkut koirat saattavat menehtyä yhtäkkiä rytmihäiriöiden johdosta. DCM periytymistapa on epäselvä. On myös mahdollista, että sairaudessa esiintyy kaksi erilaista alaryhmää, sydämen vajaatoimintaan menehtyvät ja rytmihäiriöön kuolevat koirat. Periytyminen voi olla erilainen näissä ryhmissä.
Tänä päivänä on yhä tavallisempaa, että jalostukseen käytettäviä ja muitakin koiria tutkitaan geneettisten sairauksien varalta. DCM kliinisessä muodossaan saattaa tulla esiin vasta jalostusiän ylittäneellä koiralla, jolla voi olla jo runsaasti jälkeläisiä. Sydämen ultraäänitutkimus ja Holter tutkimus tarjoavat jonkinlaisen mahdollisuuden ennakoida vakavan sairauden olemassaoloa. Supistumiskyvyn mittaukseen perustuva terveydentilan määritys tai Holter mittauksen lisälyöntien määrän ja laadun raja-arvojen epäselvyydet vaikeuttavat varman diagnoosin asettamisen joillakin yksilöillä. Terveydentilan muuttuminen vuoden kuluessa estää lopullisen terveystodistuksen antamisen. Vuosittainen tutkimus DCM varalta on suositus.
Ultraääni ja Holter tutkimus yhdessä on kallis tutkimusmenetelmä, joka vaatii lisäksi lausunnon antavalta eläinlääkäriltä suurta ammattitaitoa. USA:ssa hyväksyttyjä lausuntoja antavat vain kardiologian erikoiseläinlääkärit. DCM on katsottava vakavimmaksi rotuumme kohdistuvaksi uhkaksi ennekaikkea siksi, että siihen ei löydy riittävää hoitoa, eikä yksilö siten milloinkaan parane sairaudestaan. DCM on myös usein kliiniseen muotoon edettyään erittäin nopeasti etenevä tauti. Toisaalta hankalaksi sairauden tekee sen ilmeisen laaja levinneisyys, tuntematon periytyminen ja diagnoosin asettamisen vaikeus. Alati pienenevä ja yhtenäistyvä geenipooli antaa DCM:lle hyvät mahdollisuudet muodostua vakavaksi riskiksi dobermannin jalostukselle ja olemassaololle.
©
Mervi Ihantola
ALL RIGHTS RESERVED
