DOBERMANNIN
HEPATIITTI (DH )
KROONINEN
AKTIIVINEN HEPATIITTI (CAH)
Tietämys
koirien ja kissojen maksasairauksista on kasvanut viimeisen vuosikymmenen
kuluessa. Maksa on tärkeä elin, joka aktiivisesti osallistuu erilaisiin
toimintoihin elimistössä. Monet elimistön ulkopuoliset tekijät
saattavat rasittaa maksaa ja aiheuttaa sairaustiloja ja myrkytyksiä.
Kaikkia maksan sairauksia ei voida nimetä yksinomaan ulkopuolisten häiriötekijöiden
syyksi. On selvää, että eräillä roduilla on geneettinen
taipumus tiettyihin maksasairauksiin. Mm. hepatiitit ovat maksan sairauksien
ryhmä, jossa sekä perinnöllisyys, että ympäristötekijät
vaikuttavat sairauden kuvaan, ja jota aktiivisesti tutkitaan ympäri maailmaa.
Kroonisissa hepatiiteissa
maksakudos sairastuu, vielä pääosin tuntemattomien tekijöiden
vaikutuksesta ja sairaus etenee hiljalleen. Esimerkiksi viallinen kupariaineenvaihdunta
vaurioittaa maksasoluja ja tätä bedlington terrierillä esiintyvää
hepatiittia on paljon tutkittu ja rotujärjestöjen toimesta jalostuksellisesti
vastustettu jo vuosia. Dobermannilla esiintyy oma hepatiittimuotonsa, mutta
myös esimerkiksi labradorilla ja cockerspanielilla on todettu samankaltaista
sairautta. Usein hepatiittien erottamiseen toisistaan ja taudinkuvan etenemisen
tai muuttumisen tutkimukseen tarvitaan patologin apua. Päällisinpuolin
havaittavat ns. kliiniset oireet eivät kerro mitä itse maksakudoksessa,
solutasolla tapahtuu.
Historiaa
Suomessa dobermannin maksasairaudesta kiinnostuivat kasvattajat jo 80-luvun
alussa. Eräässä kasvatuslinjassa useat dobermannit, pääasiassa
nartut kuolivat hyvin samankaltaisin oirein. Tilanne aiheutti tyypillisen
reaktion. Kasvattajan koirien jalostuskäyttöä alettiin välttää
ja keskusteltiin jo jalostuskielloistakin. Ongelma oli tuntematon eläinlääketieteellisissä
julkaisuissa. Kuten niin usein tapahtuu, vuosien kuluessa havahduttiin huomaamaan,
että sairaus ei ollut vain yhden kasvattajan ”etuoikeus”.
Dobermannien vuotuiset rekisteröinnit olivat suhteellisen pienet ja kanta
oli jalostuksellisin virhetoimenpitein ajautunut genettisesti melko ahtaaksi.
Vielä 90-luvun taitteessakaan ei osattu nähdä tilanteen vakavuutta.
Karanteenimääräykset kaatuivat 1989 ja täysin uudet dobermannlinjat
valloittivat Suomen. Rekisteröinnit kasvoivat huippulukemiin, mutta kliinisesti
sairaiden koirien määrä oli myös suuri. Näihin aikoihin
Suomessa käynnistettiin rotujärjestön ja SKL:n tuella dobermannin
maksasairauden vastustusohjelma. Jokaiselta jalostukseen käytettävältä
yksilöltä ja mahdollisimman monelta muulta koiralta pyrittiin vapaaehtoisesti
saamaan verikoe maksaentsyymien mahdollisen kohoamisen toteamiseksi. Pian
testistä muodostui rutiini, kun se sisällytettiin PEVISA ohjelmaan.
Krooninen aktiivinen
hepatiitti dobermannilla
Minkälaisesta sairaudesta on sitten kyse? Oireet, jotka herättivät
pelkoa dobermannharrastajien keskuudessa ovat tänä päivänä
jo paljolti muistoja. Sairauden esiintyvyys on huipupäivistään
romahtanut. Sairaus ei kuitenkaan ollut vain suomalaiskansallinen ongelma.
Tuontikoirien tulon ja sairastumisten myötä nähtiin, että
vikaa täytyi olla myös muissa Euroopan maissa. Meillä jalostus,
pieni ja hyvin tunnettu populaatio ja kasvattajien, sekä koiran omistajien
valveutuneisuus vain nostivat sairauden varhain esiin. 90-luvun alussa ilmestyivät
myös ensimmäiset kansainväliset julkaisut sairaudesta, ja tutkimukset
oli tehty USA:ssa amerikkalaisella koiramateriaalilla!
CAH on lyhenne sanoista krooninen aktiivinen hepatiitti (Chronic activ hepatitis),
joka kuvaa hyvin sairauden kulkua. Maksatulehdus etenee hitaasti, mutta väjäämättä
kohti lopullista päätöstä. Nykyisin tiedämme, että
kroonisia aktiivisia hepatiitteja esiintyy myös muilla roduilla kuin
dobermannilla. Erona muihin rotuihin on kliinisesti sairaan dobermannin huonompi
sairausennuste. Siksi dobermannien maksasairautta kutsutaan myös nimellä
dobermann hepatitis (DH).
Oireista
Kliinisesti sairas koira oireilee tyypillisellä tavalla. Suurin osa alkaa
juoda poikkeavan runsaasti, samanaikaisesti virtsan eritys luonnollisesti
lisääntyy, ruokahaluttomuus seuraa ensimmäisiä juomis
oireita ja koiran laihtuminen viimeistään havahduttaa omistajan.
Maksan toimintahäiriön seurauksena vatsaonteloon kerääntyy
nesteitä ja koira muistuttaa nälkiintynyttä ja sairasta pakolaislasta,
jolla on pullottava vatsa, kuihtunut, kadonnut lihasmassa ja selkeästi
havaittava selkäranka ja kylkiluut. Limakalvo ja iho muuttuvat keltaisiksi.
Kun koira on edennyt sairaudessaan taudin oireilevaan muotoon, mikään
nykypäivänä tunnettu hoito ei pysty sitä pelastamaan.
Koiran maksaentsyymien (ALAT, AFOS) seurannan vuoksi tänä päivänä
tavataan yhä useammin dobermanneja jo DH:n oireettomassa alkuvaiheessa.
Ainoastaan jatkuvasti koholla olevat maksa-arvot (ennen kaikkea ALAT) kertovat,
että yksilön elimistöä jäytää sairaus.
Maksa on kuitenkin elimenä siksi herkkä, että kaikki ALAT entsyymimuutokset
eivät johdu DH:sta. Suurimmassa osassa tapauksia ongelman perussyy löytyy
jostain muualta – onneksi. Jokainen poikkeama kertoo kuitenkin, että
maksasolut ovat jostain syystä vaurioituneet. Vaurion alkuperä on
syytä tutkia. Mikäli koirasta ei löydy syytä mikä
selittää kohonneet arvot ja ALAT arvo on useammissa peräkkäisissä
verikokeissa kohollaan, potilaasta kannattaa ottaa maksabiopsia. Tämän
pienen koepalan avulla voidaan selvittää, mitä maksakudoksessa
tapahtuu.
Hoito
Mikäli kysymyksessä on DH voidaan hoidossa käyttää
useampia manetelmiä. Osalla dobermanneista ALAT arvot ovat vain vähäisessä
määrin koholla ja kohoaminen voi olla hidasta. Tällainen yksilö
voidaan pitää seurannassa ja välttää kaikkea maksan
toimintaan kohdistuvaa ympäristörasitusta. Koska maksa on keskeisin
ruuansulatukseen ja aineenvaihduntaan osallistuva elin, on syytä paneutua
sairaan koiran ruokintaan. Kotona valmistettu ruoka on hyvä vaihtoehto.
Se on tuoreista ja monipuolisista ainesosista valmistettuna hyvin sulavaa,
laadukasta ja rasittaa maksaa vain vähän. Maksasairaille koirille
on tarjolla myös teollisia ruokia hieman vaivalloisemman kotiruuan valmistuksen
vaihtoehdoksi.
Kaikki lääkitys, jota tarvitaan muiden sairauksien hoitoon tulee
harkita erikseen oireettoman DH:n vuoksi. Monet lääkkeet eliminoidaan
maksan kautta tai niillä voi olla maksatoksisia vaikutuksia, eivätkä
siksi ole soveliaita DH potilaalle.
DH on sairaus, jonka hoidossa tänä päivänä käytetään
erilaisia lääkkeitä. Lääkityksen selkärangan
muodostaa edelleen kortisoni, mutta yhä useammin tähän hoitoon
kombinoidaan myös muita lääkkeitä. Tärkeintä
on seurata potilaan sairauden kehittymistä verikokein ja mahdollisesti
myös maksabiopsioiden avulla. Varhaisessa vaiheessa havaittu DH oikein
suunnitellun hoidon tukemana ei enää ole samanlainen painajainen,
kuin vuosikymmen sitten. Silti vielä tuntemattomista syistä johtuen
osa yksilöistä siirtyy kliinisen sairauden tilaan ja menehtyy DH:iin
hoidoista huolimatta.
