DOBERMANNIN
HEPATIITTI (DH)
KROONINEN
AKTIIVINEN HEPATIITTI (CAH)
Johdanto:
Chronic activ hepatitis (CAH), krooninen aktiivinen hepatiitti tai Dobermannin
hepatiitti (DH) on nimi sairaudelle, jota emme vielä riittävästi tunne, mutta
jonka vaikutukset ainakin dobermanniin ovat dramaattiset. Sairaus tunnistettiin
Suomessa jo -70 luvun lopulla ja 80 luvun alussa ilmestyivät ensimäiset julkaisut
aiheesta Yhdysvalloista. Koska ylimääräisen kuparin olemassaolo maksakudoksessa
liittyy sairauteen, sitä on kutsuttu myös dobermannin kuparitoksikoosiksi.
Muita nimiä ovat krooninen hepatiitti tai dobermannin hepatiitti (DH). Alempana
kuvatut oireet esiintyvät tyypillisellä DH potilaalla, ja juuri tällaisten
yksilöiden löytyminen havahdutti suomalaiset kasvattajat aloittamaan tuloksellisen
sairauden vastustustyön. Sairaus on raportoitu ainakin Yhdysvalloissa, Suomessa,
Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa, Englannissa ja Austraaliassa.
Oireet:
Sairastunut koira on keskimääräistä useammin narttu ja iältään neljästä kuuteen
vuotta. Uroksilla DH esiintyy harvemmin. Usein ensimmäinen oire, johon tosin
omistaja ei aina kiinnitä huomiota, on runsas juominen. Koira saattaa talvisaikaan
syödä myös runsaasti lunta. Juominen saattaa olla lyhytaikaista tai vaihtelevaa.
Välillä runsaampaa, välillä normaalia. Mikäli sairaus etenee hoitamattomana,
runsaaseen juomiseen liittyy pian ruokahaluttomuutta, oksentelua ja laihtuminen.
Jossain vaiheessa limakalvot, esimerkiksi silmän valkuaiset ja ikenet, muuttuvat
kellertäviksi. Muuallakin ihossa, tyypillisimmin harvakarvaisilla alueilla,
kuten korvalehdissä ja nivusissa havaitaan samaa värimuutosta. Kysymyksessä
on tässä vaiheessa icterus eli keltatauti - maksavialle ominainen oire, joka
johtuu bilirubiinien (sappiväriaineita) kerääntymisestä vereen ja kudoksiin.
Koira laihtuu nyt nopeasti ja usein sille kehittyy vatsaonteloon niin runsaasti
vapaata nestettä, että huolimatta kylkiluiden ja selkärangan näkymisestä,
vatsa pullottaa kuin vastasyönneellä pennulla. Koira on väsynyt ja haluton,
vaikka liikkuu ja juoksee tarvittaessa.
Historia:
1987 aloitettiin
laajamittainen Suomen Kennelliiton tukema verinäytetutkimus terveillä dobermanneilla.
Odotimme löytävämme kohonneita maksaentsyymiarvoja vielä oireettomilta, lähitulevaisuudessa
sairastuvilta koirilta. Pian havaittiin oletusten pitävän paikkaansa. Seerumista
mitatut ALAT (s-ALAT) arvot kohoavat selvästi jo usein kauan annenkuin yksilöllä
havaitaan kliinisiä sairauden oireita. Itse asiassa tutkimuksissa, joita on
jatkettu tästä eteenpäin, on havaittu että osa koirista näyttää sairastuvan
kliinisin oirein melko myöhään, vaikka niillä on jatkuva maksan toimintahäiriö.
Oikean ruokinnan uskotaan nykyisin olevan merkittävä tekijä muiden vielä tuntemattomien
syiden lisäksi auttamaan koiraa säilymään oireettomana. Maksa
osallistuu suuressa määrin aineenvaihduntaan ja kuormittuu ainakin virheellisestä
ruokinnasta
Vastustusohjelma:
Suomessa pyritään tänä päivänä löytämään sairaat koirat
jo kauan ennen oireiden ilmenemistä. Vuosien kuluessa olemme keränneet verinäytteitä
dobermanneilta, joilla ei ole mitään CAH:n oireita. Suurin osa tuloksista
on normaaleja. Näytteiden otto suositellaan aloitettavaksi kahden tai kolmen
vuoden iässä, ja niitä kannataa ottaa vuosittain tai joka toinen vuosi, kunnes
koira on täyttänyt seitsemän vuotta. Nykyisin DH testaus on virallinen ja
pakollinen testi kaikille jalostukseen käytettäville dobermanneille. Pentueen
rekisteröinnin ehtona on, että molemmilla vanhemmilla on alle vuoden vanha
verikoe suoritettuna astutushetkellä. Silloin tällöin löytyy yksilöitä, joilla
veriarvot ovat yli laboratorion normaali rajan. Usein muutos on vain tilapäistä,
mutta osalla koirista arvot pysyvät liian korkeina. Tällaisten koirien terveyttä
tulisi seurata useammin verinäyttein.
DH diagnoosi voidaan lopullisesti tehdä vasta maksasta otetun koepalan tutkimisen
jälkeen. Koepala kannattaa ottaa niiltä yksilöiltä, joilla ALAT on ollut kahdessa
tai kolmessa verinäytteessä kohonnut, tai jos vuoden sisällä löytyy useita
voimakkaasti nousseita tuloksia. Pystymme verinäytteitä seuraamalla määrittämään
koiran terveydentilassa tapahtuvat muutokset ajoissa. Koirilta, joilla ALAT
arvo on useamman kerran selvästi yli hyväksytyn laboratorion normaaliarvon
(VETLAB, Tampere s-ALAT normaalialue 24-136 U/I ) on suositeltavaa tarkistaa
myös s-AFOS, kokonais bilirubiini, sappihapot ja tarvittaessa muitakin seerumin
muuttujia sairauden tilan ja ennusteen määrittämiseksi. Kannattaa huomioida,
että eri laboratorioilla on omat viitearvonsa ja luotettavia sekä vertailukelpoisia
tuloksia saadaan vain standardien mukaan toimivissa paikoissa. Tästä syystä
kaikki Suomen Dobermannyhdistyksen / Suomen Kennelliiton viralliset verinäyteet
tutkitaan vain yhdessä laboratoriossa Suomessa.
Hoito:
Nykyisin hoito voidaan aloittaa jo ennen kuin kliiniset oireet ilmaantuvat.
Mikäli koira sairastuu
näkyvin oirein on tilanne hoidon kannalta hankalampi. Kliinisesti sairaan
koiran verinäytteissä ALAT arvot ovat viisin-- jopa kymmenkertaiset normaaliarvoihin
verrattuna. Muutkaan veren parametrit eivät usein ole kohdallaan. Emme tunne
mitään suoraan sairauteen parantavasti vaikuttavaa lääkitystä, koska emme
tunne vielä riittävästi DH:n syitä. Hoitoon joudutaan käyttämään lähinnä oireita
lievittäviä lääkkeitä. Alkuun yritettiin käyttää kuparia sitovaa lääkitystä,
mutta hoitotulokset eivät näytä rohkaisevilta.
Käyttökelpoisin lääke DH:n hoidossa on edelleen kortisoni. Kortisonin aiheuttaa
nimenomaan dobermannille omat ongelmia. Rotu näyttää olevan
herkkä tälle lääkeryhmälle ja koira saa usein tarpeettomia lisäoireita, joita
luonnollisesti halutaan välttää. Tästä syystä kliinisesti sairaan koiran hoito
vaatii viitseliäisyyttä ja tarkkuutta. Monissa tapauksissa hoidoilla on saatu
oireet tilapäisesti hallintaan, Aikaväli kliinisten oireitten ilmaantumisesta
koiran kuolemaan vaihtelee suuresti, omien tilastojemme mukaan muutamasta
viikosta useisiin vuosiin. Uusia lääkintämuotoja etsitään, mutta
vielä ei näkyvillä ole kovin monta lupaavaa vaihtoehtoa tai lisälääkettä.
Ruokinnan muutokset, jotka paljolti omien havaintojemme mukaan pohjautuvat
kupari köyhään kotiruokaan ja teollisen ruoan käytön hylkäämiseen,
ovat hoidon kulmakiviä. Ruokinta on sama oireettomilla ja oireilevilla koirilla.
Mietteitä asian tiimoilta:
Näyttää siltä, että verinäytetutkimus on vähentänyt DH:n esiintymistä
Suomessa . Meillä olikin sairauden suhteen suuria vaikeuksia kahdeksankymmen
luvulla, juuri ennen koirien karanteenimääräysten kumoamista. Useimmat suomalaiset
koirat olivat sukua muutamille tunnetuille CAH:n kantajille. Vuodesta 1988
eteenpäin oli mahdollista tuoda maahan uusia linjoja, joka on auttanut paljon.
Toinen tekijä, joka saattaa vähentää DH:n määrää on, että omistajat ja kasvattajat
ovat tarkkaavaisia sairauden suhteen. Suomessa ei kenenkään kannata kasvattaa
koirilla, joilta löytyy korkeita ALAT arvoja. Ei siksi, että se olisi kiellettyä,
vaan koska tulokset ovat julkisia. Julkisuus taas on tärkeä seikka myytäessä
pentuja. Emme kuitenkaan ole vapautuneet DH:sta. Ensimäiset tunnetut DH tapaukset
ilmaantuivat saksalaisten tuontien kera. Löydämme edelleen uusia DH tapauksia,
jotka ovat uusien tuontien jälkeläisiä tai tuonteja itse. On sääli, että olemme
riippuvaisiaulkopuolisesta jalostusmateriaalista, jonka terveydentilasta kenelläkään
ei ole tietoa. Tietämättömyys johtuu luonnollisesti siitä, että sairautta
ei tunneta muualla yhtä hyvin kuin meillä. Ongelma voi vielä palautua entisiin
mittoihinsasekä meillä,, mutta myös muualla johtuen kahdesta seikasta.
Käytämme joskus erittäin paljon jotain huippukoiraa ympäri Euroopan tietämättä
sen terveydentilasta mitään. Toisaalta populaatiokoko laskee voimakkaasti
lähitulevaisuudessa, johtuen korvien ja hännän typistysmääräysten voimaantulosta.
Sattuma ohjaa silloin voimakkaasti jatkojalostusta.
