Kaikki on itse asiassa saanut alkunsa Ruotsista ja Ruotsin Armeijan Koirakoulusta (Armens Hundskola) Sollefteåsta. Koirakoulun perustamisen johtoajatus oli jo ennen toista maailmansotaa jalostaa, kasvattaa ja kouluttaa oma koiramateriaali armeijan tarpeisiin. Alkutaipaleet olivat horjuvia, mutta selkiytyivät ja vahvistuivat vuosien saatossa siten, että 1962 perustettiin armeijakoiralaitos. Laitos muutti nimeään useaan kertaan, mutta alkuperäinen tarkoitus laajennettuna kaikkeen puolustukseen liittyvään koiramateriaaliin säilyi. Koulussa koulutettiin koirat poliisille, tullille, armeijalle ja muille käyttökoiraa tarvitseville organisaatioille. ”Tuotannosta” löytyi materiaalia vartiokoirista pommikoiriin, opaskoiriin ja lahon etsintään erikoistuneisiin koiriin.
Materiaalin tarve oli ilmiselvästi suuri. Osa oli koko ajan omaa tuotantoa, osa ulkoa muilta kasvattajilta hankittua materiaalia. Aikanaan Ruotsin Armeijan Koirakoulu oli suurin yksityinen saksanpaimenkoiran kasvattaja maailmassa. Koulussa syntyi vuosittain 300-400 pentua. Tulosten saavuttaminen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ilman turhaa, suurta rahan ja työvoiman käyttöä, ilman suurta materiaalihävikkiä on kaikille tällaisen työn kanssa tekemisissä oleville laitoksille erittäin tärkeää. Tästä syystä myös oikean koiramateriaalin jalostus oli välttämätöntä. Jalostustoiminta vaatii mahdollisimman luotettavia jalostusyksilöiden testauksia ja tätä varten Koirakoulussa kehiteltiin erilaisia analyysimenetelmiä. Yhdessä vaiheessa Armeijan Koirakoulun tilastot pystyivätkin osoittamaan oman jalostusmateriaalin selvän paremmuuden verrattaessa materiaalia ostettuun.
-50 ja -60 luvun aikana luotiin nk. ”mentaltest”, jonka lopulliset ohjeet kirjattiin 1970. Näiden ohjeiden mukaan koira analysoitiin, ei vain luonteenominaisuuksiensa, vaan myös terveyden ja ulkomuodon osalta. Luonteen testausta kutsuttiin nk. ”Lämplighetstest” eli L-testiksi. Yhtenäisen ja mahdollisimman luotettavan tuloksen saamiseksi koululla oli vain yksi henkilö, joka testasi koiramateriaalin aina mahdollisimman samanikäisenä, noin 12 kuukauden iässä. L-testi on edelleen Ruotsin poliisilla käytössä. L-testi oli esikuvana, kun Ruotsin Palveluskoirayhdistys (SBK) loi omaa luonnetestiään, jolle annettiin nimeksi Mentaltest. 1966 Mentaltestistä tuli virallinen ensin saksanpaimenkoirille, sitten rottweilereille ja hieman myöhemmin kaikille muille palveluskoiraroduille. Suoritettuaan hyväksytyn luonnetestin, ulkomuototarkastuksen ja lonkkaniveltarkastuksen koiralle myönnetään arvosana KORAD.
1974
näistä testeistä kiinnostuttiin myös Suomessa ja 1976
koekäyttövuoden jälkeen Suomen Palveluskoiraliitto hyväksyi
Mentaltestin viralliseksi palveluskoira testiksi meillekin nimellä Palveluskoirien
Luonnetesti. Samoihin aikoihin Ruotsissa testiä edelleen kehitettiin
ja muutama testikohta muutettiin. Taisteluhalu momentti jaettiin kahteen erilliseen
osioon, metsästyshalu ja sosiaalinen taisteluhalu. Pisteiden kertoimia
muutettiin terävyyden ja puolustushalun osalta yhdestä viiteen,
toimintakyvyn osalta viidestätoista kahdeksaan ja temperamentin osalta
viidestätoista kymmeneen. Muutoksia ei tehty Suomessa syystä tai
toisesta, joten alun perin identtiset testit jo varhain hieman eriytyivät.
Nykyinen luonnetestimme on eräänlainen ”risteytys” L-testistä
ja mentaltestistä. Esimerkiksi vanha L-testin seinäkoe, jota käytetään
koiran ”terävyyden” arviointiin ja joka on esitelty jo Konrad
Most’n 1928 julkaisemassa kirjassa ”Tjänstehundens dressyr”
on ollut poissa ruotsalaisesta mentaltestistä jo iät ja ajat. Terävyys
arvostellaan muissa testikohdissa. Myös testimomenttien selitykset, ominaisuuksien
perusteet ovat vuosien kuluessa muuttuneet. Ruotsalainen mentaltest kulkee
koiraa hiljalleen voimakkaammin kuormittaen, siten, että esimerkiksi
kelkkakoe on vasta testin puolivälin jälkeen ja sen avulla kuvataan
koiran dominanssia. Mentaltestissä esiintyy myös ”mörköjä”,
joiden avulla testataan sosiaalista taisteluhalua ja puolustushalua. Nämä
”mörköhahmot” ovat olleet ilmeisen suosittuja ja tehokkaita
tutkimaan koiran käyttäytymistä, sillä Mentaltestistä
edelleen kehitetty MH testi on saanut hahmoista yhden tärkeän tukipylvään.
Mentaltestin ja L-testin eroa kuvaa Lars Fält (ruotsalainen etologi,
joka on ollut mukana kehittämässä testejä) siten, että
L-testin ärsykkeet ovat vaihtelevia ja monipuolisia, sen mukaan miten
koira reagoi. Toiveena on saada kaikilta testattavilta samankaltainen vaste,
joten oikea äsrsykkeiden painotus on tärkeää. Mentaltestissä
ärsykkeet ovat kaikille samat ja siten aikaansaatu reaktio on yksilökohtainen
ja koirakohtaisia eroja näkyy paljon eri testimomenteissa. Testien moninaisuus
osoittaa, että yhtenevät pyrkimykset johtavat erilaisiin menetelmiin
saavuttaa haluttu päämäärä, sillä mikään
tällä hetkellä käytössä oleva testi ei ole riittävän
luotettava ohjaamaan luonteenjalostusta tehokkaasti eteenpäin. Silti
on tärkeää yrittää parhaansa.
©
Mervi Ihantola
ALL RIGHTS RESERVED
Lue muita kirjoituksiani: