Palanga 1-4.8.2003
Viime vuoden Palangan matka jätti hyvät muistot. Tänä kesänä oli "pakko" päästä vakuuttumaan, että muistot olivat oikeita. Palangassa järjestetään vuosittain "kaksoisnäyttely". Lauantaina on kaupungin stadionilla lukuisten eri rotujen erikoisnäyttelyitä, sunnuntaina on alueella kansainvälinen näyttely. Sea Cat toimitti meidät lahden toiselle puolen ja matka pitkin Via Balticaa saattoi alkaa.
Maantiet ovat maanteitä ja harvoin pitkät ajovälit tarjoavat ikimuistoista kerrottavaa. Pakolliset pysähtymiset sen sijaan muistaa silloin tällöin. Tämän matkan mukavin pysähtyminen tapahtui latvialaiselle tienvarsi ruokalalle. Pieni uusi rakennus houkutteli valitsemaan itsensä ruokailumme kohteeksi. Epäröiden silmäilimme sisustaa ja ruokalistaa. Grillituotteita, vai niin... Paahtava kuumuus sai kysäisemään voiko koirat ottaa ruokapaikkamme terassille ja epäröimätön myöntävä vastaus ratkaisi asian.
Jokainen koiranomistaja luonnollisesti tuntee ylpeyttä hyvin käyttäytyvistä koiristaan, jotka kykenevät ottamaan kaiken irti elämästään aina tilanteen mukaisesti. Nyt tilanne edellytti hetken haistelun jälkeen heittäytymistä päivälevolle terassin viileälle kivilattialle. Tätä lepoa eivät edes tarjoilijan hieman epäröivät ohitukset grilliherkkujen kera paljoakaan vaivanneet. Myöhemmin ulkopuolella sanaton tumma nuori mies kohdisti komeaan koirakolmikkoomme pitkäaikaista tuijotusta ja rohkaisun jälkeen hellää rapsutusta. Sääli, että yhteinen kieli puuttui, sen verran oli miehen silmissä ihailua.
Palanga on todellinen Balttian Riviera. Pitkä hienohiekkainen ranta houkuttelee turisteja kesän viettoon. Eipä ihme, että alue on täynnä hotelleja ja yksityismajoitusta. Vaikka huoneiden tarjonta on runsas, pulaa on. Parhaat hotellit täyttyvät ilmeisesti hyvin varhain. Koiraihmisille tarjontaa on muutoinkin heikommin. Edellisen vuoden perhemajoituksesta siirryimme tänä kesänä halvan hotellin tiloihin. Luksusta edusti molempien varattujen huoneiden laajat parvekkeet. Valitetavasti näyttelyvieraan kiireinen elämänrytmi estää nauttimasta tarjotuista mukavuuksista. Hotelli muutoin oli vaatimaton, vaikkakin aivan siisti. Sijainti oli erinomainen. Vain kävelyetäisyys stadionille.
Palangan kesäpäivät kruunaa paikallinen yöelämä. Ihmiset samoilevat rannalle johtavalla bulevardilla ja huvittelevat erilaisissa vekottimissa, sekä illastavat jossain kadun varrella löytyvissä kymmenissä ravintoissa. Leppeä elokuun iltayö ja värikkäät valot, ympäröivä hälinä, liike ja musiikki luovat lähes kansainvälisen lomatunnelman. Ainoa ei kansainvälinen seikka on suomalaisen kukkaron myötäiset halvat hinnat.
Näyttelypäivämme olivat helteisiä. Avoin stadion tarjosi hyvin vähän varjopaikkoja ja pysäköintialue oli myös lähes täydessä auringonpaisteessa. Fiksuimmat näyttelyvieraat kuljettivat paikalle häkkinsä, johon koirat oli helppo sijoittaa lakanoiden alle, pois paahtavasta paisteesta. Itse loimme koirillemme kahtena päivänä kaksi erilaista viritelmää mukana kulkevista lakanoista ja aina niin käyttökelpoisista hakaneuloista sekä paikallisesta pienestä siirrettävästä katsomosta. Olimme itse asiassa varsin tyytyväisiä luomukseemme, ja niin olivat varmasti myös koiramme!
Sunnuntaina Dobermannien arvostelu alkoi jo aamusta, tuomari oli erittäin nopea. Kotimatkamme saattoi alkaa suunniteltua aiemmin. Aluksi ajattelimme yöpyä Riikassa ja välistä näytti, että niin kävisikin. Riikan pohjoispuolen liikennejärjestelyt ovat pahasti sekaisin tien rakennustöiden vuoksi. Kohtalaisen harhailun jälkeen päädyimme lopuksi "pohjoista" reittiä via Balticalle. Uskon, että löytömme oli edullinen, sillä sunnuntain paluuliikenne Riikaan oli melkoinen. Ohittamiset olisivat olleet työ ja tuska pääväylää pitkin. Sen sijaan omaa reittiämme käyttivät monet paikallisetkin. Matkailu avartaa! Loppujen lopuksi yövyimme hotelli Paleolessa Tallinnan ulkopuolella ja ratkaisu oli oikeastaan ihan hyvä.
Onnistuimme saamaan viimeiset oluetkin juuri ennen ravintolan sulkemista. Nukahtaminen ei siis ollut vaikeaa. Aamulla jo perinteeksi on muodostunut käynti paikallisessa K-tukussa, josta ne pakolliset oluet ja muut lisät aina hankitaan. Satamaan onnistuimme saamaan myös Willyn pikkuisen ruskean pojan valokuvattavaksi. Alkuperäinen suunnitelma päästä autojonon ensimmäiseksi ja siten myös ensimmäiseksi kotitullin jonoon tietysti vesittyi. Jonojen lait ovat muuten ihan kummallisia. Pikkuinen Eliaspoika kysyikin kerran viisaasti. "Mistä syystä jonot muodostuvat?" Aikuisten lisäkysymys kuuluu: "Miksi aina se jono, jonka valitsemme liikkuu muita hitaammin?" Filosofiaako? Ensi vuonna on Palangassa sitten kolmen näyttelyn turnee. Vieläkö tulee mentyä mukaan??? (Korjaus toukokuu 2004.. Palangassa ei järjestetä lainkaan koiranäyttelyä. Kansainvälinen ja erikoisnäyttely avat siirretty aivan muualle Liettuaa.!)(Mukana Volvo, Willy, Peikko, Olga, Antti, Marja, Mari ja Mervi)
