Lue muita kirjoituksiani:

Häkki ja sen käyttö

Dobermanniparka

Ruotsalaisen luonnetestin historiaa 1.

Ruotsalaisen luonnetestin historiaa 2.

Pennunostajalle

Ei ole helppoa olla pennun ostaja. Tieto ostettavasta tuotteesta voi olla minimaalinen ja tietotulva, jonka myyjät tarjoavat voi olla häkellyttävä. Häkellyttäväksi, mutta samanaikaisesti mainostavaksi ja myyväksi esitys on luonnollisesti tarjottukin. Komeat tittelit, mahtavalta kuullostavat arvot ja hyvät tulokset soljuvat ostajan tajuntaan keskustelun ja internet sivujen kautta.
Valitettavasti todellisuus voi olla täysin toisenlainen. On siis ostajan velvollisuus ymmärtää mitä hänelle puhutaan. Ottaa selvää mistä puhutaan. Karsia epäoleellinen ja löytää ydintieto. Se tieto, joka on hänelle itselleen tarpeellinen ja hyödyllinen.
On rehellistä ja oikein, jos kasvattaja mainitsee, että pennun isovanhemmilla on Maailmanvoittajatitteleitä, loistavia suorituksia koekentillä tai ne ovat terveitä ja yhä elossa, vaikka ovat jo päälle 10 vuotiaita. Onko tuolla tiedolla merkitystä, jos pennun vanhemmilla on vain hyvä arvostelut näyttelystä tai lähes kaikki tieto terveystarkastuksista puuttuu.
Entäpä minkälainen merkitys on vanhempien huippuluokan koetuloksilla, jos pennun vanhemmat piilotetaan takahuoneeseen tai ne juoksentelevat häntä koipien välissä vierasta pakoillen nurkasta toiseen.
Tänään on niin luonne kuin terveys asetettu korkealle koiranjalostuksessa. Luonne ei ole yhtä kuin koetulokset ja terveyttä ei voi mitata näkyvillä testituloksilla. Jokaisessa koirassa on lukuisia piileviä terveysongelmia. Kaikissa koiraroduissa on sairauksia, joita ei pysty terveystestein löytämään ennen kuin sairauden näkyvät oireet ovat esillä. Nämä sairaudet ovat usein merkittäviä ja hankalia.
Sen sijaan tänä päivänä koiramaailmassa tutkitaan suurella tarmolla sairauksia, joiden merkitys on lähes olematon yksilön hyvinvoinnille. Terveyteen kohdistuva tutkimus on tärkeää, mutta jokainen sairaus tulisi asetettaa sille kuuluvaan arvoon kussakin rodussa. Hyvillä tuloksilla mässäily on enemmän mainostusta kuin todellista tietoa.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö on vakava vika raskailla roduilla, mutta kevyemmillä lihaksikkailla ja runsaasti liikkuvilla sen merkitys on pienempi. Kasvuhäiriön aste kertoo vian vakavuudesta kyseessä olevalle yksilölle, muttei sen periytymisestä jälkeläisille. Sairaus on yksi ongelma monien joukossa, jota pystytään myös jalostuksellisin toimenpitein vastustamaan. Se ei tapahdu välttämättä karsimalla lieväasteisia jalostuskäytöstä.
Silmäsairaudet ovat toinen ryhmä ongelmia, johon niin kasvattaja kuin koiran ostajakin törmäävät. Myös tässä kannattaa miettiä miten vakavasta viasta on kysymys ja miten paljon karsinnalla saavutetaan tulosta. Lieväasteisesti sairas yksilö pariutettuna terveeseen yksilöön saattaa tuottaa terveempiä jälkeläisiä kuin kaksi täysin tervettä yksilöä. Perinnöllisyys on hassu asia, eikä aukene aina yksinkertaisin teorioin.
Pennun ostajalle on helppo esittää hienoja tuloksia merkityksettömistä tai peräti tarpeettomista testeistä ja terveystarkastuksista tai koesuorituksista, joiden merkitys on kouluttamisen osaamisessa ja omistajan aktiviteetissa pikemminkin kuin eroissa muuhun koirakantaan. Monet hyvin tärkeät seikat voidaan silloin ”unohtaa” kertoa tai jopa jättää testaamatta. Kasvattajan on tietysti täysi mahdottomuus ennustaa pentujensa tulevaisuutta minkään ominaisuuden suhteen, sillä suuresta osasta ominaisuuksien ilmiasusta vastaa kuitenkin viimekädessä koiran omistaja.
Aivan oma lukunsa ovat epäluotettavat ja tahallisesti tuloksia vääristelevät kasvattajat, joiden lankoihin monet ostajat sotkeutuvat. Vielä tänä päivänäkään rehellisyys ja avoimuus ei ole avainsana koirakaupassa. Kun kaiken edelläkirjoitetun lisäksi ostaja joutuu kohtaamaan runsaan joukon ”rehellisiä” kasvattajia, jotka ”hyvää tarkoittaen” kertovat totuuksia kollegakasvattajan jalostustyöstä ja materiaalista, ei ole ihme, että ostajan pää on tänä päivänä pienen paneutumisen jäljiltä täysin sekaisin.
Itse asiassa ostajan kannalta olisikin tärkeintä ”jälkihuollon” mahdollisuudet. Se on se erilainen apu, jota kukin kasvattaja pystyy tarjoamaan eri saroilla, on se sitten kaveruutta ja seuraa harrastuksen eri osa-alueilla, teoreettista tai kädestä pitäen neuvontaa koiranhoidon, koulutuksen, näyttelyiden ja kilpailujen saralla tai konkreettista apua kaikenlaisen hädän hetkellä. Pidemmässä juoksussa nämä seikat ovat kuitenkin tärkeimpiä koiranomistamisen näkökentässä, sillä ostotapahtuma ei ole pääte vaan alku monivuotiselle yhteiselämälle.

 

 


© Mervi Ihantola
ALL RIGHTS RESERVED