Pietari
"Juna vislas jo pois Kouvolasta..." ja jo Lahdessa junaan astui "meidän joukko". Oli päätetty tehdä matka lähinaapuriin ja isäntämme toiveesta jätimme tällä kertaa mielestämme kaiken näyttelyihin ja koiriin viittaavan. Opintomatkana tämäkin matka lopulta alkoi. Nimittäin toilettikulttuurin suhteen piti asiat oppia ihan kantapään tai oikeastaan virtsarakon kautta. Ei pidä kiirehtiä ravintolavaunuun oluttuopin ääreen ellei ole varma, että kestää Viipurin yli. WC:t ovat lukittuja melko pitkään ja odottavan aikahan on tunnetusti hyyyvin piiiitkä...
Suomalainen juna on oikein mukava. Itse kannatan ajatusta, että tutustutaan maan kulttuuriin vasta rajojen tuolla puolen. Uusi asema Pietarissa oli siis varsinainen ensi kosketus äiti Venäjään. Niin nopeasti tullimuodollisuudetkin rajalla sujuivat, ettei niitä edes huomannut. Matkatoimiston järjestämä pikkubussi kuljetti turistit sievästi niputettuna hotellinsa eteen. Meille oli varattu matkan suosituin hotelli Nevski Prospektin toisessa päässä. Sijainti oli erinomainen.
Ensimmäinen seikkailu alkoi välittömästi tavaroiden selvittämisen ja hotellin rutiineihin tutustumisen jälkeen. Metroon... Itse osaan auttavasti kyyrillisiä kirjaimia, Tuuli hallitsee ne vanhana Pietarin kävijänä vielä paremmin. Lopputulos oli, että kysyimme reittiä keskustaan ohikulkevalta avuliaalta naishenkilöltä. Sen jälkeen totesimme, että "niinhän se tietysti oli, kun tarkemmin luki". Hämärtyvässä illassa kävelimme Prospektia eteenpäin. Pääasiallinen kohteemme oli löytää minulle ?? videot "Perinteinen metsästys", "Perinteinen kalastus" ja kun videoshopin löysimme seksikaupan perältä, ostin samalla pojan kolmannenkin videon. On todella sääli, että näitä videoita ei ole käännetty suomeksi tai englanniksi tai sitten niitä ei ainakaan löydä näillä kielillä Pietarista. Filmit ovat todella hyviä (vaikka suurin osa vitseistä jää vielä tässä vaiheessa avautumatta).
Pietari on komea kaupunki. Ehdottomasti useamman käynnin arvoinen. Rakennukset saavat katsojan ihastelemaan ja mielikuvituksen laukkaamaan. Minkälaista on mahtanut olla aika, jolloin tuokin talo rakennettiin. Miten se selvisi kommunismin ajan. Miten noissa saleissa ja perähuoneissa elettiin kahtena niin erilaisena aikakautena, ja miten niissä eletään nyt? Perustutkimus myytävistä vodkista ja pullojen hinnoista tehtiin parhaalla tutistirysä alueella, mutta vielä maltoimme ostosten tekoa.
Hotelliin tuli äkkiä kiire. Isäntämme odotti jo vieraitaan ja illan toinen isäntä oli ennakkoonkiirehtinyt varattuun pöytään ravintolaan, jonne meidätkin kiidätettiin. Gruusialainen ravintola on kaupungin suosikkeja ja täyttä tuntui olevan. Tunnelma ja sisutus oli oikea ja vodka, jota miespuoliset suomalaiset käyttivät maassa vaaditulla tavalla paransi asiaa. Me naiset tyydyimme gruusialaiseen viiniin näin ensi-illassa. Isäntämme, molemmat autoilla saattoivat vain huvittuneina seurata suomalaisten viihtymistä. Hotellissa ei kauan tarvinnut houkutella unta silmään.
Seuraavksi päiväksi oli ohjelmassa tutustuminen Eremitaasiin. Oppaanamme toimi vapaaehtoisesti tai painostuksen uhrina Dimitrin tytär. Koska mukana oli paikkakuntalainen halusimme ehdottomasti tutustua muunkin laisiin kulkuneuvoihin kuin metroon. Ensin meni bussi ohitse. "Se ei ole kovin hyvä". Jonkun ajan kuluttua pysäkille saapui pikkubussi. Yhteisen äänestyksen perusteella päädyimme katsastamaan tämän kulkuneuvon. Viisi ihmistä tältä pysäkiltä ja aiemmat bussissa olijat täyttivät bussin. Yhtäkkiä käytävälle kääntyi lisäistuimia. Todella tehokasta!. Entäpä maksu? Raha vietiin etummaisen matkustajan toimesta kuskille ja vaihtorahat takaisin. Hauska bussimatka!
Koska tarvittiin karttoja, pistäydyimme Nevski Prospektin yhdessä suurimmista kirjakaupoista ja jatkoimme siletä jalan loppumatkan Eremitaasiin. Valtavan aukion laidalla kohtasimme miliisin, joka halusi välttämättä juttusille. Avaussanat olivat vain hieman poikkeukselliset. "Passit, dokumentit!" Eihän niitä tietysti ollut, kun ne oli käsketty jättää hotelliin. Sitten kaivattiin jotain todistusta hotellista, ja ennenkuin olimme suoriutuneet tehtävästä poliisi alkoi kaupustella meille halpoja lippuja Eremitaasiin! Oppaamme toivotti miliisille hyvällä venäjän kielellään jatkoja ja kieltäydyimme mustan pörssin kaupasta tällä kertaa.
Eremitaasin tutkiminen vie päivän jos toisenkin. Huoneet ovat mahtavia. Kauniita värejä, kalliita materiaaleja ja komeita sisustuksia. Turisteja on valtavasti, jopa rospuuttoaikaan. Taulugalleria alkoi yhtäkkiä kiinnostaa, kun saavuimme hollantilaisten taiteilijoiden alueelle. Se elävä ja mukaansatempaava tapa, jolla taiteilijat olivat kuvanneet aikansa tavallista elämää, oli nähtävä tarkemmin. Torit, kaupat, eläimet, ihmiset, rakennukset henkivät perushollantia. Katsoimme myös kiinnostuneena eri rotuisten koirien ilmestymistä maalareiden ikuistamina kankaalle.
Alakerran antiikin osastolla seurueemme alkoi olla jo väsähtänyt. Tarkastelimme oman ammattikuntamme suojelijan Aesculapiuksen hienoa patsasta. Viininjumalaa ei tietenkään sopinut unohtaa. Sitten alkoi erilaisten sarkofagien pitkä ja monipuolinen rivistö. Lopullisen riemun herätti Nokian puhelin, joka ilmiselvästi oli eräällä sarkofaagin sivuun kuvatulla henkilöllä kädessään. Ilmeisesti tarkoitus oli soittaa jonnekin ja ilmoittaa, että sarkofagin etuosassa kuvattu ratsumies on nyt sitten vihdoinkin kuollut.
Oli ilmiselvästi aikaa hankkiutua syömään ja lepäämään. Halusimme venäläisiä blinejä! Tyttöraukka! Hetken mietittyään hän ilmoitti, että lyhyen raitiovaunumatkan päässä on hyvä blinipaikka. Ja niinhän se olikin! Oikea MC Blin. Kaksi nuorta miestä seisoi tiskin takana vierellään tilauksia vastaanottavia tyttöjä. Blinit eli aivan tavalliset suomalaiset letut sai tilata erilaisilla täytteillä. Tilausten mukaan pojat paistoivat ketjussa lettuja ja kauppa kävi. Jonot olivat kuin missä tahansa pikaruokapaikassa. Jos tämän liikeidean joku tuo Lahteen lupaudun heti kanta-asiakkaaksi ja hylkään Mäkkärin.
Ruuan päälle hotelliin iltapäivätorkuille ja sitten taas liikenteeseen. Määränpäänä oli ravintola jossain Pietarin eteläpuolella. Itsensä Putinin suosima paikka, sillä ruokalistalla komeili Hänen nimikkomenuunsa 50v juhlista. Meille koko ilta oli vain venäläisiä alkupaloja. Mutta vodkaa ja alkupaloja riitti ja pidemmälle emme olisi ruokalistassa selvinneetkään.Hieman välissä maistelimme erittäin hyvää hapanleivästä tehtyä siman ja oluen risteytysjuomaa. Koska molemmilla isännillämme oli autonkuljettaja, ilta oli erinomainen. Hieman kyllä epäilytti seuraavan päivän kohtaaminen.
Eipä hätiä mitiä. Aamulla pää oli kunnossa ja ajatus kirkas kuin auringonpaiste. Uskomatonta! Mutta vodka olikin hyvää Ruskij Standard laatua koivusilmuilla maustettuna. Tämän juoman varastot olimme illan mittaantyhjentäneet ja jatkaneet nokkosilla maustettuun arvojuomaan. Aamiainen hotellin valtaisassa ruokasalissa oli tavallista laatua. Vielä ennekuin matkatoimiston bussi ehti noutaa meidät käväisimme viimeisillä vodka ostoksilla vakuuttuneena Standard laadusta. Asemalla ei ollut toivomaamme kahvilaa, mikä on pitkä miinus paikalle. Jouduimme turvautumaan aseman yhteydessä olevien uusien siistien elintarvikepuotien valikoimiin. Retkilounas saatiin siten kyhättyä kokoon junassa nautittavaksi - tietysti kansallisjuoman kera.
Lahden asema, päätepiste, muttei lopullinen. Pietariin pitää vielä palata katsastamaan Nokia mies ja Nevski Prospekt. Varmasti seuraavalla kerralla löytyy jotain muutakin, joka jäi tällä matkalla huomioimatta.
Mukana Tuuli, Eki, Jorma, Mervi. Isäntänä Dimitri ja Yury.
