Riika 18-20.7.2003
Sea Cat kuljetti seurueemme nopeasti ja turvallisesti sen lyhyen matkan, joka erottaa Helsingin Tallinnasta. Olimme tällä kertaa päätyneet viimeiseen lähtövuoroon, sillä tarkoitus oli ajaa läpi yön. Auto oli täyteen lastattu. Kolme täysikasvuista Dobermannia ja neljä ihmistä vie melkoisen tilan suurestakin autosta. Ilta-auringon helliminä suuntasimme etelään ja leukanivelen luksaatiota lukuunottamatta matka sujui hyvin ja saavuimme aamuyön tunteina uniseen Riikaan. Lyhyt lepohetki torkuttiin niin tai näin autossa, ja kello kahdeksan olimme jo vauhdissa. Ensin selvitettiin näyttelypaikka, sitten etsittiin aamukahvipaikkaa.
Riikan vanha kaupunki oli hiljainen ja autio varhaisaamusta. Lopulta torin ensimmäinen kahvila aloitti tarjoilun ja pääsimme jatkamaan kaupunkikierrostamme. Koska auto oli alla tutustuminen suuntautui laajemmalti kuin vain kävelyetäisyydelle. Löytömme oli joenrantaa seuraavan tien varren jo tunnetun Lidon lisäksi valtaisa ostosparatiisi. Paikkaa ei kovin mainosteta, mutta se on varmasti vierailun arvoinen. Erilaisten "vanhan Mustanmäen" kaltaisten kirpputorien lisäksi alueella on hinnakkaampaakin tavaraa. Suurissa halleissa myydään pääasiassa elitarvikkeita. Ulkopuolelta löytyi vaatetta, kenkää, koristeita, kukkia, kirjoja, leluja, melkein mitä vaan. Kuten itse asian ilmaisimme:"Tällaiset koiranäyttelyt häiritsevät pahan kerran ostoksiin syventymistä." Kiire painoi päälle, sillä Dobermannien arvostelu alkoi pian. Kaikenlaista tarpeellista tai tarpeetonta kerääntyi mukaan ennen lähtöä nayttelypaikalle.
Valtaisa kuumuus lepäsi avoimen näyttelyalueen päällä. Aurinko porotti täydeltä terältä. Onneksi autoon oli mahdollisuus saada aikaan läpiveto. Takaosan häkit estivät koirien karkaamisen ja varjoon pysäköinti loi leppoisat olot ystävillemme. Kuuminta oli kehän laidalla näyttelyn seuraaminen, sekä kehässä juoksu. Tuomari oli armollinen ja rajoitti fyysisen toiminnan minimiin. Järjestelyorganisaatio oli myös etukäteen viisaasti hankkinut paikalle laajan katoksen, jonka alla koirat arvosteltiin.
Tuloksellista päiväämme lähdimme juhlistamaan Lidoon, joka on eräänlainen "must" kaikille Riikassa liikkuville. Paikka on koko perheen vapaa-ajan keskus, jossa aika kuluu mukavasti ja alueen valtaisan hirsirakennuksen monikerroksinen ravintola itsepalveluperiaatteella ylitäyttää nälkäisen vatsan. Lapsille löytyy ulkoa kaikenlaista härveliä ja ulkoterassi palvelee janoisia. Aluetta kehitetään edelleen päätellen rakennelmista, joita näkyi. Puutarhaharrastajaa kiinnostivat kauniit istutukset. Ainoa ja pitkä miinus tuli muuten hyvin organisoidusta pysäköinnistä. Aurinkoisena päivänä aluelle on mahdotonta pysäköidä koirien kanssa, ellei auton takaovea voi jättää auki. Suurelta ja tilavalta alueella ei löydy ainoatakaan varjon paikkaa, eikä minkäänlaista poikkeuslupaa heltiä rakennuksen varjoon pysäköinnille.
Riikan pohjoisen sisääntulon varrella oleva uusi hotelli Bergi tarjosi hyvät yöunet ja portein suljetun pysäköintialueen. Koiratkin sai ottaa huoneeseen ja ylimmän tason piilossa olevaa ravintolaa kannattaa kokeilla seuraavalla kerralla. Nyt tyydyimme istumaan ravintolan pienellä ulkoterassilla ihailemassa ohi lipuvaa sisääntuloliikennettä omat olutpullot mukana.
Aamulla varhain starttasimme matkamme toiseen kohteeseen Valmieraan. Pieni kaupunki aivan Viron rajan pinnassa antoi hyvät puitteet koiranäyttelylle stadionillaan. Parasta oli kuitenkin ympäröivä laaja puistomaisesti hoidettu viheralue, johon valitettavasti emme ehtineet paremmin tutustua. Kiire painoi päälle kehämme lopun jälkeen. Kotimatkalle! Eksymiset voivat olla silloin tällöin ihan mukavia. Viron rajan pinnassa törmäsimme rajakylän läpi ajaessamme päättyvään kadunpätkään ja - parin kojun katukauppaan. Sieltäkään emme selvinneet ostoksitta. Kun halvalla saa niin miksei….? Ja ei kuin sovittamaan kenkää jalkaan.
Tullimuodollisuudet sujuivat jälleen joutuisasti. "Näyttelymatkallako?" "Olkaa hyvä ja hyvää matkaa!" Ei koirien papereiden setvimisiä, ei muuta "nuuskimista". Kovin ovat ajat muuttuneet Balttian tulleissa. Kokemusta rikkaampina palasimme sunnuntaina Suomen kamaralle oman tullimme syynin.
(Mukana Volvo, Valdo, Peikko, Olga, Katja, Rippe, Mari ja Mervi)
