Tanska 3-7.6.2004
Matka alkoi ja päättyi Turkuun. Asia oli sovittu jo kevättalvella, Valdon Tanskan sertifikaatti oli hakusessa ja tietysti siinä samalla haettiin muutakin. Että mitä muuta? Kokemukset ja matkatuliaiset voi jokainen matkalainen hakea makunsa mukaan. Siljalla on ainakin suositeltavia laivoja lähtöön. Jotenkin Silja Clubin jäsenyys painaa valinnan vaakakupissa, ja kai se on ollut markkinoinnin tarkoitus. Europa oli melko täynnä, mutta seisovan pöydän antimista pääsi jokainen maksun maksanut matkalainen ajallaan nauttimaan. Muutama drinkki ja pyörähdys tanssilattialla auttoi yöuneen, ja niiii..iin aikainen herätys oli edessä laivan saapuessa kesäaikataululla Tukholman satamaan.
Värtanin satamasta on helppo suunnata etelään, kunhan muistaa aamuruuhkassa ajoissa ryhmittyä vasemmalle kaistalle urheilustadionin jälkeen. Kun opastus kurvien jälkeen ilmestyy kaistojen päälle, ohjaten E4S ja E4N, ei ole paljon aikaa miettiä mihin itse asiassa on menossa, pohjoiseen vai etelään. Loppumatka Ruotsia on sitten moottoritiehen tutustumista ja liikennepoliisien tutkailemista. Loppupään moottoritieosuuskin on aivan kohta valmis.
Vanhan koetun Rödby-Puttgarden lauttareitin sijaan valitsimme tutustumisen uuteen siltaan ja siltamaksuun. Tätä varten jouduimme Ruotsin puolella koukkaamaan Malmö suuntaan, sitten yli sillan ja läpi tunnelin ja olimme Kööpenhaminassa Kastrupin lentokentän kupeessa.
Satoi vettä, välillä kaatamalla, kesä on siis kurja muuallakin! Keula kohti Köpiksen naapurikaupunkia Roskildea. Tanskassa on helppo ajaa, kun hankkii kunnon kartan. Eksyminen on vaikeaa. Sen sijaan hotellin etsiminen oli vaikeaa. Hetken kaupungilla pyörimisen jälkeen löytyi informaatio ja sieltä avulias virkailija. "Kaupungissa on viikonloppuna maatalousnäyttely ja suurin osa hotellihuoneista on varattu." Motellista sentään löytyi turisteille sija, mutta minkälaisesta motellista! Olimme ainakin kymmenen kertaa kääntymässä ympäri etsiessämme respan henkilöstöä. Kukaan meistä ei taida olla rasisti pahimmassa mielessä, mutta silti... Haju käytävällä, tummat lapset, pyöräpinot pihalla, kuivuvat lasten vaatteet käytävän petterilla. Sänkyvaatteet olivat onneksi puhtaat ja osalla oli untuvapeitto. Omaa peittoani en vilkaisun jälkeen uskaltanut enempää tarkistaa pussilakanan sisältä. Koskaan ei sertifikaattia ole hartaammin toivottu.
Ruokailu ja kaupunkikävely palautti tunnelman. Roskilde on varmasti kaunis kaupunki, kun siihen pääsee kunnolla tutustumaan. Viikinkimuseo on ainakin tarkemman käynnin väärti. Roskildessa on myös Maaiman Perintölistalle kuuluva suuri tuomiokirkko, jonka tyylit esittävät tanskalaista rakennuskulttuuria 800 vuoden ajalta. Paljon muutakin katseltavaa ja koettavaa näytti Roskilde tarjoavan matkaoppaan mukaan. Eipä vain ehditty moneen mukaan.
Näyttelymme oli yhdistetty maatalousnäyttelyyn, mikä olikin varsin fiksu idea. Samalla lipulla pääsi tutustumaan kaikkiin alueen paikkoihin. Väkeä näytti paikalla olevan jo perjantaina valtaisasti. Kun lauantai osoittautui suorastaan kuumaksi päiväksi alue oli vähintään yhtä kansoitettu kuin oma Messukeskuksemme suurimmissa tilaisuuksissa. Ohjelmaa löytyi kaikelle kansalle. Tanskalainen näyttää rakastavan maatalouttaan. Näyttelyssä esitettiin erilaista karjaa, hevosia, kanoja, lampaita. Sikoja en nähnyt enkä haistanut. Sitten oli koiranäyttely, kissanäyttely, 4H-kerhon toimintaa, tavaroiden esittelyä, tuotemarkkinointia, kukkia, metsästykseen ja koiraharrastukseen liittyvää myyntiä ja tutustumista maatalouskoneisiin ja laitteisiin.
Aamukahveja emme löytäneet ja suunta oli dobermannikehän laitaan odottamaan arvostelujen alkua. Ikäväksemme valkovenäläinen tuomari ei koskaan saapunut kehäänsä. Aamuksi suuniteltu arvostelumme siirtyi naapurikehään iltapäiväksi ja paineet tulevan ostosmatkan suhteen kasvoivat kasvamistaan. Saksassa, josta matkatuliaiset oli tarkoitus tuoda, on aika tiukka kauppojen aukiolosäännöstö. Onneksemme tuo säännöstö ei vaivaa rajakauppaa, joka onkin erittäin vilkasta. Kun loppujen lopuksi selvisimme kehästä ja kaahasimme Jyllannin puolelle toisen sillan ylittäen saavuimme aivan hyvissä ajoin Flensburgiin, Saksan puolelle. Kaupat ovat rajalla auki tanskalaisille ja ruotsalaisille joka päivä kello 22.00 asti ja kauppoja myös riittää. Itse tarkistimme kahden kaupan valikoimat ja sitten siirryimme hotellin etsintään.
Ensimäinen oli mielestämme liian kallis, toisessa tuli vesiperä. Koiraa ei huolita huoneeseen. Kolmas oli jälleen liian hinnakas ja neljäs näytti kalliilta ulospäin. Tarkempi neljännen katsastaminen osoitti kuitenkin pelkomme vääräksi. Huone oli halvempi ja ehdottomasti laadukkaampi kuin tanskalainen motelli. Hotelli Berlin oli erinomainen löytö. Auton saimme lasteineen sisäpihalle ikkunamme eteen. Huoneemme oli tilava kolmellekin hengelle ja aivan vieressä oli kaksi kertaa tanskalaista parempi ruokapaikka halvemmalla hinnalla ja tuplasuurella ruoka-annoksella. Tanska on todella kallis maa joka suhteessa. Toisaalta tanskalainen on varmasti Kroisos Pennonen matkustaessaan esimerkiksi Suomessa tai Saksassa.
Aamulla oli edessä aikainen herätys ja ajomatkaa takaisin yli 800 kilometriä. Koldingista sillan kautta Odenseen ja edelleen Kööpenhaminaan, mutta sen jälkeen menimme katsastamaan lautan Helsingöristä Helsingborgiin. Sillat ja lautat ovat melkein saman hintaiset. Kukin noin 35€/auto sisältöineen. Lauttojen ikävä puoli on, ettei koskaan tiedä aikatauluja. Nyt onnistuimme pääsemään saksalaiselle HH Ferries lautalle aivan nappiin. Kapean salmen ylitys kestää niin lyhyen aikaa, että täytyy ihmetellä lautan myyntipuolen valmiuksia selvitä ostajakunnasta. Kaiken lisäksi omituiset tupakan ja nestemäisten juomien säädökset rajoittavat kauppaa, kuten Tallinnan linjallakin tänä päivänä. 11 minuuttia lähdön jälkeen tapahtuva myynti on aika tarkkaa touhua 20 minuuttia kestävällä matkalla!
Tukholmassa olimme tunteja ennen laivan lähtöä ja siten aikaa jäi Valdon ulkoiluttamiseen. Valtavalla viheralueella lähellä Siljan terminaalia oli sunnuntaipäiväänsä kerääntynyt viettämään hippikansa, tavalliset lenkkeilijät, perheet ja koiranulkoiluttajat sulassa sovussa. Ja koirat olivat suurimmaksi osaksi irti! Valdokin käytettiin herran omatoimisen parfymoinnin jälkeen uimassa, eikä ainoakaan rannalla istuskeleva seurue sanonut sanaakaan. Jotain hyvää sentään voisimme oppia läntiseltä naapuriltamme. Niin, ja sen hands free määräyksen kumoamisen myös.(Mukana Volvo, Valdo, Katja, Reijo, ja Mervi)
