FCI STANDARD

N:o 143 14.02.1994

ALKUPERÄMAA:: Saksa

KÄYTTÖ: Seura-, suojelu- ja palveluskoira FCI - LUOKITUS: Ryhmä 2: - pinseri ja snautseri - molossityyppiset ja sveitsiläiset karjakoirat Jaosto 1: - pinserit ja snautserit, jotka osallistuvat kokeisiin.

LYHYT KATSAUS RODUN HISTORIAAN: Dobermanni on ainoa saksalainen rotu, joka kantaa ensimmäisen tunnetun kasvattajansa, Friedrich Louis Dobermannin (2.1.1834 - 9.6.1894) nimeä. Perimätiedon mukaan hän oli veronkantaja, ulosottomies ja siinä sivussa kaupungin koirarankkuri, jolla oli lakisääteinen oikeus ottaa kiinni irrallaan juoksevat koirat. Tästä koiravalikoimasta hän valitsi omaan kasvatustyöhönsä erityisen teräviä yksiloitä. Dobermannrodun kehityksessa näyttelivät merkittävintä osaa varmasti niin sanotut "teurastajankoirat", joiden silloisissa oloissa voidaan katsoa olleen jo melko yhtenäinen "rotu" Nämä koirat olivat eräänlainen sekoitus nykyisen rottweilerin edeltäjää ja tietyntyyppistä mustaa, ruosteenpunaisin merkein varustettua, Thüringenissa vaikuttanutta paimenkoiraa. Edellämainittuja koiria yhdistäen aloitti Louis Dobermann kasvatustyönsä 1870-luvulla Tällä tavoin hän sai aikaan "oman rotunsa" - käyttökoiria, jotka eivät olleet vain valppaita vaan myös "pelottomia piha- ja kotikoiria". Näitä koiria käytettiin paljon sekä vartio- että poliisikoiratehtävissä. Rodun suosio poliisikoirana hankki sille lisänimen "santarmikoira". Metsästyksessä dobermanneja käytettiin enimmäkseen taistelussa petoeläimiä vastaan. Näiden edellä kuvattujen ominaisuuksiensa ansiosta oli lähes itsestään selvää, että dobermanni tuli virallisesti nimetyksi poliisikoiraksi jo tämän vuosisadan alussa. Dobermannin jalostuksen tavoitteena on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakasrakenteinen koira, joka massastaan huolimatta on linjoiltaan jalo ja elegantti. Sen tulee parhaalla mahdollisella tavalla soveltua niin seura-, suojelu-, palvelus- kuin perhekoiraksikin.

YLEISVAIKUTELMA Dobermanni on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakasrakenteinen Ihannekoira on linjoiltaan elegantti, uljasryhtinen, olemukseltaan temperamenttinen ja ilmeeltään päättäväinen.

TÄRKEÄT MITTASUHTEET: Dobermannin tulee, erityisesti urosten, näyttää rungoltaan lähes neliöltä. Rungon pituus (rintaluusta istuinluuhun) ei uroksilla saa ylittää säkäkorkeutta 5% enempää eikä nartuilla 10% enempää.

LUONNE: Dobermannin perusolemus on ystävällisen rauhallinen, perheeseen erittäin kiintynyt ja lapsirakas. Dobermannilla tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskyn nyksen tulee olla kohtuullisen korkea. Koska dobermannilta edellytetään hyvää ohjattavuutta ja iloista työskentelyä, ovat toimintakyky, rohkeus ja kovuus huomionarvoisia ominaisuuksia. Jotta dobermannin valppaus soveltuisi ympäristöönsä, on kiinnitettävä erityista huomiota sen itsevarmuuteen ja pelottomuuteen.

PÄÄ: YLÄOSA: Voimakas, kokonaisuuteen sopiva. Ylhäältä katsottuna pää muistuttaa tylppää kiilaa. Päälaen poikkilinja on edestä katsottuna lähes vaakasuora eikä korvien suuntaan laskeva. Kuononselästä lähes suoraan jatkuva päälaenluun linja pyöristyy hivenen niskaan päin. Kulmakarvojenkaariluu on hyvin kehittynyt, muttei korostunut. Otsavako on havaittavissa. Takaraivonluu ei saa olla silmiinpistävä. Pään sivut eivät saa vaikuttaa ulkonevilta kun päätä tarkastellaan sivulta ja ylhäältä. Yläleuan ja poskiluun sivuilla olevan kevyen kaarevuuden on oltava sopusoinnussa pään kokonaispituuteen. Pään lihakset ovat voimakkaasti kehittyneet.

OTSAPENGER: Otsapenger on heikko, mutta näkyvän selkeästi muodostunut.

PÄÄN ILME KIRSU Kirsu on hyvin muodostunut, enemmän leveä kuin pyöreä, suuret sierainaukot, Kokonaisuus ei saa olla esiintyöntyvä. Mus- tilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla vastaavasti vaaleampaan sävytykseen sopiva.

KUONO Kuonon tulee olla oikeassa suhteessa kallo-osaan ja sen tulee olla voimakkaasti kehittynyt. Kuono on syvä, suuaukon on ulotuttava poskihampaisiin asti Kuonon tulee olla leveä aina kulmahampaiden alueelle asti,

HUULET: Huulet ovat kuivat ja leukaluita myötäilevät Niiden on tiiviisti peitettävä suuaukko. Huulien pigmentti on tumma ruskeilla hieman vaaleampi sävy.

LEUAT/PURENTA/HAMPAAT: Voimakas, leveä ylä- ja alaleuka. Saksipu- renta, hammaskaaviossa 42 normaalikokoista hammasta.

SILMAT: Silmät ovat keskikokoiset, ovaalinmuotoiset ja tummat. Ruskeilla koirilla sallitaan hieman vaaleampi värisävy. Luomet ovat tiiviit ja luomien reunat ovat karvoittuneet.

KORVAT: Korkealle kiinnittyneet typistetyt korvat ovat pystyt ja suhteessa pään kokoon. Jos maassa on typistyskielto, arvostellaan typistetyt ja typistämättömät korvat samanarvoisina (Typistämät- tömien korvien tulisi olla keskikokoiset ja niiden etureuna laskeutuu tasaisesti poskea pitkin).

KAULA Pitkähkö suhteessa päähän ja runkoon. Kuiva ja lihaksikas. Niskalinja on ylösnouseva ja hieman kaartuva. Kaulan asento on ryhdikäs ja jalo.

RUNKO: SÄKÄ Erityisesti uroksilla selväpiirteinen, korkea ja pitkä, muodostaen täten selän lantiota kohden laskevan linjan.

SELKÄ: Selkä on lyhyt ja tiivis. Selkä ja lanne ovat leveät ja lihaksikkaat. Nartuilla voi lanneosa olla nisien takia hieman pidempi kuin uroksilla.

LANTIO Tuskin havaittavasti ristiluista hännäntyveen päin laskeva ja vaikuttaa näin hieman pyöristyneeltä. Lantio ei ole suora eikä silmiinpistävästi laskeva (luisu). Lantio on leveä ja voimakaslihaksinen.

RINTA: Rinnan pituuden ja syvyyden on oltava oikeassa suhteessa rungon pituuteen. Kylkiluut ovat kevyesti kaareutuvat ja rinnan syvyyden tulisi olla noin puolet koiran säkäkorkeudesta. Rinta on leveä ja edestä voimakkaasti esiintuleva (eturinta).

VATSALINJA: Viimeisistä rintaluista lantioon asti on vatsalinja selkeästi ylösvetäytynyt.

HÄNTÄ: Häntä on ylöskiinnittynyt ja lyhyeksi, kahden nikaman mit- taiseksi typistetty. Maissa, joissa hännän typistäminen on kielletty, voidaan häntä jättää luonnolliseen tilaansa.

KIVEKSET Uroksilla tulee olla kaksi selvästi havaittavaa, normaalisti kehittynyttä kivestä, jotka ovat kokonaan laskeutuneet kivespusseihin.

RAAJAT: ETURAAJAT: Yleisesti: Eturaajat ovat joka puolelta katsottuina lähes suorat, siis kohtisuorassa alustaansa nähden. Etujalat ovat rakenteeltaan voimakkaat.

LAPA: Lapaluu on tiiviisti rintakehän myötäinen, se pistää esiin okahaarakkeiden yläpuolelle ja on lihaksikas lapaluun harjanteen molemmin puolin. Lapa on mahdollisimman viisto ja taakse kiinnittynyt. Lavan vaakasuora kulma on noin 50 astetta.

OLKAVARSI: Olkavarsi on pitkähkö ja voimakaslihaksinen. Se muodostaa lapaluun kanssa noin 105°- 110° kulman.

KYYNÄRPÄÄT: Kyynärpäät ovat tiiviisti rungon myötäiset, eivät uloskääntyneet.

KYYNÄRVARSI Kyynärvarsi on voimakas, suora ja lihaksikas, Pituus tasapainoisessa suhteessa kokonaisrakenteeseen. .

ETUTASSUN NILKKANIVEL Voimakas.

VÄLIKÄMMEN Luut ovat voimakkaat, edestä katsottuna suorat, sivusta katsottuna aavistuksen viistot (max 10°).

ETUTASSUT Tassut ovat lyhyet ja tiiviit. Varpaat ovat ylhäältä kaarevat (kissan tassut), kynnet ovat lyhyet ja mustat.

TAKARAAJAT Yleisesti: Koska dobermannilla on selväpiirteinen lantion lihaksisto, vaikuttaa lonkkien ja ristiluiden alue takaa katsottuna leveältä ja pyöristyneeltä. Lantiosta reisiin ja sääriin lähtevät lihakset leventävät reiden aluetta, polven seutua ja sääriä. Voimakkaat takaraajat ovat suorat ja samansuuntaiset.

REISI Pitkähkö, leveä ja voimakaslihaksinen. Reisiluu on lonkkaan nähden hyvin kulmautunut, vaakatasoon noin 80° - 85° kulmassa

POLVI: Polvinivelen alue on voimakas ja koostuu reidestä, säärestä ja polvilumpiosta. Polven kulmaus on noin 130°. SÄÄRI Sääri on keskipituinen ja sopusoinnussa takaraajan kokonaispituuteen.

KINNERNIVEL: Keskivoimakkaat ja samansuuntaiset. Kinnernivel yhdistää sääriluun ja välijalanluun (kulma noin 140°).

VÄLIJALKA: Lyhyt ja kohtisuorassa alustaansa nähden.

TAKATASSUT: Samoin kuin etutassuissa, ovat takatassujen varpaat lyhyet, kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat lyhyet ja mustat.

LIIKKEET: Liikkeillä on erityisen tärkeä merkitys niin suorituskyvyn kuin ulkonäönkin kannalta. Dohermannin liikkeiden tulee olla joustavat, elegantit, ketterät ja vapaat. Askel on pitkä. Etujalat askeltavat liikkeessä mahdollisimman pitkälle eteen. Takajalkojen liikkeen tulee olla pitkä, joustava ja eteenpäin työntävä. Vuoroaskellus. Liikkeessä selkä on luja, jänteet ovat vahvat ja nivelet kiinteät.

IHO: Kauttaaltaan tiiviisti lihasten päällä ja hyvin pigmentoitunut

KARVAPElTE: KARVAN LAATU Karva on lyhyt, kova ]a tiheä. Karvapeite on tiivis, myötäilee koiraa sileästi ja sitä on tasaisesti kaikkialla. Alusvilla ei ole hyväksyttävää.

KARVAN VÄRI : Väri on musta tai ruskea ruosteenpunaisilla, selkeästi rajatuilla ja puhtailla merkeillä. Värimerkit ovat kuonossa, täplinä poskissa, kummankin silmän yläpuolella, kaulassa, kaksi läiskää rinnassa, välikämmenissä ja tassuissa, raajojen sisäpuolella, hännän alla ]a istuinluiden kohdalla.

KOKO / PAINO : KOKO Säkäkorkeus Urokset; 68 - 72 cm Nartut: 63 - 68 cm Keskikoko toivottava

PAINO: Urokset: n. 40 - 45 kg Nartut: n 32 - 35 kg

VIRHEET: Kaikkia poikkeamia edellämainituista kohdista on pidettävä virheinä, joiden merkityksen tulee arvostelussa olla tarkassa suhteessa poikkeaman suuruuteen nähden.

YLEISVAIKUTELMA: Puuttuva sukupuolileima. Liian vähän massaa, liian kevyt, liian raskas, korkeajalkainen, hento luusto.

PÄÄ: Liian voimakas, liian kapea, liian lyhyt, liian pitkä, liian paljon tai liian vähän otsapengertä, kyömynenä voimakkaasti laskeva, kupera tai taaksepäin kaartuva päälaenlinja. heikko alaleuka, pyöreät tai vinot silmät, vaaleat silmät, liian voimakkaat posket, lerppahuulet, liian avoimet tai liian syvällä olevat silmät, liian ylös tai liian alas kiinnittyneet korvat, avoimet suupielet

KAULA: Hieman lyhyt, liian lyhyt, liikaa kaula- tai kurkunalusnahkaa, "hirvenkaula", liian (epäsuhtaisen) pitkä kaula.

RUNKO: Pehmeä selkä, laskeva lantio, notkoselkä, köyryselkä, liian kaarevat tai liian vähän kaarevat kylkiluut. Riittämätön rinnan leveys tai syvyys, selkä kokonaisuudessaan liian pitkä, riittämätön eturinta, liian ylös tai liian alas kiinnittynyt häntä. Vatsalinja liikaa tai liian vähän ylösvetäytynyt.

RAAJAT: Liian vähän tai liikaa kulmautuneet etu- ja/tai takaraajat, löysät kyynärpäät, määritelmästä poikkeava asentoiset tai pituiset luut ja nivelet. Seistessä sisään- tai ulospäin kiertyvät tassut, pihtipolvinen/länkisäärinen ja ahdas takajalkojen asento. Avoimet tai heikot tassut, surkastuneet varpaat, vaaleat kynnet.

KARVAPEITE: Liian vaaleat, epäselvästi rajatut, likaiset nokiset värimerkit, liian tumma maski, suuret mustat läiskät raajoissa, tuskin erottuvat tai liian suuret rintamerkit. Pitkä tai pehmeä ja kiilloton tai aaltoileva karva. Karvattomat ja kaljut kohdat. Suurehkot vastakarva-alueet erityisesti rungossa, näkyvä alusvilla.

LUONNE: Puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys, liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys.

KOKO: 2 cm tai sitä pienemmät poikkeamat rotumääritelmästä on huomioitava laatuarvostelussa alentavina tekijöinä.

LIIKUNTA:: Epävarmat, sipsuttavat liikkeet, jäykät liikkeet, tasakäynti (peitsaaminen).

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: YLEISESTI.: Vastakkaisen sukupuolen leima.

SILMÄT: Keltaiset ("petolinnun") silmät tai eriväriset silmät.

PURENTA: Ylä-, tasa- tai alapurenta sekä hammaspuutokset.

KARVAPEITE: Valkoiset läiskät, todella pitkä ja aaltoileva karva, merkittävän ohut karvapeite ja suuret paljaat alueet.

LUONNE: Arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.

KOKO: Yli 2 cm:n alitukset tai ylitykset rotumääritelmässä ilmoi- tetuista mitoista.