Tallinna 24.8.2003
Tällä kerralla Sea Cat ei vastannut vaatimuksiimme. Halusimme olla. mahdollisimman aikaisin Tallinnassa. Näyttely alkaisi kello kymmenen ja "Katti" olisi rannassa liian myöhään. Tallink sopi parhaiten kuvioihimme. Päätimme myös selviytyä epäreilujen jonojen lakien voittajiksi.
Satamaan vain jo kukon laulun aikaan. Ensimmäisenä jonossa oleva lienee ensimmäinen, joka pääsee tulliin. Mutta eihän siinä niin käynyt! Huolimatta lievästä kiilauksesta syökyessämme Tallinkin uumenista, tullijonon valinta oli väärä. Jonoja kerääntyi vierellemme molemmin puolin. Itse olimme komantena omassamme. Pian saapuivat tullimiehet ja -naisetkin työpaikalleen. Koneet käynnistettiin ja... Omalla luukullamme kävi viittominen ja useampi pää kumartui koneen ylle. Tullivirkailija keräsi sitten paperinsa.. jees!!! Kone ei toiminut ja jonomme seisoi ilman toimipisteessään ollutta virkailijaa. Onneksi kysymyksessä ei sentään ollut Tallinnan laajuinen sähkökatkos, samanlainen, joka tullessamme sitten pimensi Helsingin puoleksi tunniksi. Kiikuttamalla papereita toiselle luukulle jalkaisin toimiva nuori tullimies sai meidänkin jonomme etenemään - hienoa.
Kalevi stadion sijaitsee aivan lähellä rantaa Pärnu'un johtavan kadun varressa. Yksi U-käännös pääkadulla ja sitten oikealle ja yllättävästi pikkukadulle oikealle ja perillä ollaan. Autosta kannattaa maksaa pieni parkkimaksu, ja siten sen saa portista läpi mieleiselleen paikalle katsomoiden taakse suunnilleen oman kehän tuntumaan. Vettä satoi koko ajan enemmän tai vähemmän. Ilman lämpötila oli sentään riittävän korkealla.
Kehät eivät olisi omalta kannaltamme voineet mennä paremmin. Tyytyväisyyttä himmensi vain se jono! Koska olemme tottuneet myöhästymään aiemminkin ja kyse oli sentään myöhästyminen oluitten vuoksi, annoimme jutun itsellemme anteeksi ja tyydyimme VSP sijoitukseen. Matkatoverin pinseri piti vielä käydä jännittämässä, mutta hyvinhän siinäkin kävi. VSP:t ovat matkailijalle hyviä sijoituksia. Tallinnan ruokapaikat ja tukku jo kutsuivat.
Ostettavaa ei periaatteessa paljonkaan ollut. Onneksi Katja keksi, että tätini sunnuntain 90-v kakut kannatti ostaa Tallinnasta. Kakut ovat aina halpoja ja lisäksi todella hyviä. Kukat syntymäpäiville ostettiin vanhan kaupungin portin valikoimista ja ravintola Karl Friedrich oli valittu päivällisemme kohteeksi.
Hyvästä ruokalistasta on aina vaikea valita, mutta tällä kertaa oma valintani sinisimpukat alkuruokana osuivat aivan nappiin. Tässä ravintolassa simpukat tarjoiltiin kuten ne kuuluukin, keitettynä kuorineen herkullisessa liemessä. Menihän siinä hetken aikaa ennenkuin olin oman annokseni kaivanut kuoristaan. Uskon, että olimme kaikki tyytyväisiä ravintolakäyntiimme. Jälkiruoka ei enää sopinut täysiin vatsoihimme, vaikka suunnitelmissa oli herkuttelu torin vastakkaisen puolen kahvilassa, siinä toisessa kerroksessa. Kello kahdeksan Tallink kiidätti väsyneet ja hiljaiset matkailijat kotoiseen Helsinkiin, josta osa porukastamme joutui kakkujen mukanaan tuoman tilanahtauden vuoksi siirtymään kunnallisten kulkuneuvojen kannattajiksi. Hyvin Helsingin julkiseen liikenteeseen tutustuminen maalaisilta kai sujui kaikesta huolimatta. Synttärivalmistelut saattoivat illalla alkaa. Mutta sehän onkin jo toinen juttu…
(Mukana Volvo, Valdo, Misty, Jason, Mari, Johanna, Katja ja Mervi)
