Tarto
Matkasuunnitelman teko oli tällä kertaa erittäin hankalaa. Alun perin oli tarkoitus lähteä Tallinnan kansainväliseen koiranäyttelyyn ja seuraavana päivänä mahdollisesti Eestin Dobermannyhdistyksen erikoisnäyttelyyn. Kaikenlaisten yhteensattumien ja päätösvaikeuksien jälkeen lopputulos oli, että koiranäyttelyt hylättiin ja laivaliput käytettiin puutarhamatkaan.
Olimme menettäneet kaikki ruusumme, jotka olimme ostaneet kaksi vuotta aiemmin Eestistä, mutta aioimme korvata asian uudella yrityksellä. Samalla piti tuoda muita kasveja ja tietysti täydentää juomavarastoja. Tälle matkalle pääsi oma Friscomme mukaan seuraneidiksi ja auton vahdiksi.
Lauantaiaamu merkitsi aikaista ylösnousua. Auto sisään Sea Cat'n uumeniin, Frisco jäi jatkamaan keskeytyneitä aamu-uniaan ja me kömmimme ylös aamukahvien ja sämpylän ostoon. Laiva oli täysi ja tuotti vaikeuksia löytää kaksi vierekkäistä istumapaikkaa, mutta onnistuimme kakkoskerroksesta löytämään kaipaamamme tilan. Joskus vuosia sitten ihmeteltiin, mahtaako kallis mutta nopea lautta kilpailla Helsinki-Tallinna reitillä. Itse en suurin surminkaan viettäisi enää kolmea tuntia yhteen suuntaan, kun puolellatoistakin selviää. Samaa mieltä on ilmeisen moni suomalainen ja eestiläinen.
Tänä päivänä rajamuodollisuudet ovat minimaaliset ja nopeat. Maantie Tartoon aukeni eteemme. Harvaa on asutus Eestissäkin. Mökki siellä toinen täällä ja soista metsää ja metsittynyttä peltoa soljuu ohitse. Suunnistimme suoraan Pöltsamaa nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 30km Tartosta Tallinnaan päin. Aivan kaupungin laidalla sijaitsee laaja rosarium, tuttu paikka edelliseltä matkalta. Pakkanen oli koetellut ruusuja myös täällä etelässä. Meillähän kevät ja alkukesä on ollut todella kylmää ja sateista, vaikka vappusää lupailikin mahtavaa jatkoa.
Ruusut eivät vielä kukkineet, mutta meille oli tärkeintä päästä tarkastelemaan kirja kourassa minkälaisia ruusuja alueelta löytyi. Kauppojakin tietysti tehtiin myymälän puolella. Pöltsamaalla on myös vanha rauniolinna, jonka holveissa sijaitsee mm. matkailuinformaatiota jakava paikka ja Eestin kotimaisen viinitehtaan myymälä. Pienet makunautinnot iltapäivän kauniissa auringonpaiseessa houkuttelivat ja annoimme myöten hetken rauhalleja kauneudelle.
Sen jälkeen matka jatkui Tartoon ja tuttuun Juhani Puukool puutarhamyymälään. Kasvihuoneet sijaitsevat kaupungin laidalla Räpinan suuntaan menevän tien sivussa. Kasvit ovat puolet halvempia kuin Suomessa, vaikka valikoima ei ylläkään parhaimpien suomalaisten myymälöiden tasolle. Olisimme halunneet katsastaa vielä yliopiston puutarhan, mutta valitettavasti paikka oli jo suljettu ja sunnuntaisin kiinni. Oli hotellihuoneen etsimisen vuoro. Uppsala maja on suosikkipaikkamme Tarton matkoilla. Pieni, sievä Ikean kalustein sisustettu vierastalo oli pettymykseksemme kiinni. Piti tyytyä johonkin muuhun hotelliin. Pallas hotelli löytyi joen rantaan vievän pääkadun varrelta. Siisti hotelli, josta ei voi valittaa, näköalat olivat sekä huoneemme, että ravintolan ikkunasta komeat.
Vanha ja tuttu on turvallista ja helppoa. Ruokapaikka oli itsestään selvä valinta. Yliopiston ja hotellimme välisellä kadun pätkällä sijaitsee Irkku pubi Wilde, josta olemme aina saanneet hyvän ja runsaan aterian, kuten nytkin. Iltahämärässä, vesitihutuksessa kävelimme tyytyväisinä hotelliimme ja kaivauduimme peiton alle.
Sunnuntaiaamuna kiire ei ahdistanut ja aamupalan saimme nauttia kerrankin miettimättä minne seuraavaksi pitää syöksyä. Halusimme koluta Tarton reuna-alueita ja ihastella kauniita, mutta niin rapistuneita puutaloja, joita vielä löytyy varmasti jokaisessa Eestin kaupungissa. Monet rakennukset oli jo korjattu, mutta vielä moni kaipasi kunnostusta. Toivottavasti Tarton puutalot säilyvät jatkossa muodostaen sellaisen kauniin asuinalueen, jossa ihminen varmasti viihtyy paremmin kuin kivisissä kylmissä kerrostaloissa. Löysimme myös puiston, jonka suunnittelussa oli käytetty taidetta ja luonnontuntemusta ja - säilyttämistä hyväksi. Erilaiset kaatuneista puista veistetyt eläinhahmot koristivat kauniisti hoidettua aluetta.
Hölkätessäni kamerani kanssa paikasta toiseen sain muistutuksen ihmisen parhaan ystävän käyttäytymisestä. Yhtäkkiä takaalta kuului raivoisaa haukuntaa ja kookas musta koira syöksyi kohti. Ei auttanut muuta kuin toivoa, että seisahtaminen ja uhkaamaton käytös liennyttäisi syntyneen tilanteen. Koira pysähtyi hampaitaan ikävästi naksutellen ja muristen tiiviisti viereeni. Samalla hetkellä hätääntyneet omistajat juoksivat kulman takaa pelastamaan tilanteen. Täytyy myöntää, että pelko ehti tosissaan hulvahtaa kuin kuuma vesi ylitseni.
Paluumatkalla sade alkoi uudestaan ja auton ulkolämpömittari laski monta astetta. Iltapäivällä saavuimme Tallinnaan juuri ajoissa ehtien Keskon tukkukauppaan, Super Nettoon puolen tunnin pikaostoksille. Itse asiassa mitäänhän ei tarvitse ostaa, mutta aina mukaan tarttuu jotain. Tällä kertaa Kopparsbergin siiderit olivat listalla, ja sitten tuo ja ehkä tuokin tavara, ja sitten vielä jatkuvassa tarjouksessa olevaa pyykinpesuainetta riittävän kokoisessa pakkauksessa.Koska kello oli kolme päätimme kurvata koiranäyttelyn kautta hurraamaan voittajille. Kehät olivat hieman myöhässä ja ehdin palella paikalla tunnin verran. Isäntä vetäytyi Friscon kanssa autoon päiväunille, mikä olikin aivan sopivaa tuntien ajomatkan ja sunnuntaipäivän vuoksi. Näyttelyn jälkeen bongasin uuden ravintolan, jonne halusin ehdottomasti mennä syämään ennen lautalle ajoa. Melkein puolen tunnin yrittämisen jälkeen selvisimme yksisuuntaisista kaduista ja kielletyistä ajosuunnista ravintolan eteen, vain todetaksemme, että paikka oli kiinni. Seuraava kerta toden sanoo, sanoi satunnainen matkailija. Pikaruuan tyydyimme nappaamaan sataman marketin ruokapaikassa. Kotimatka sujuikin aivan jonon lakien vastaisesti. Lähes viimeisenä lautalle ja kolmantena ulos! Vauhdikkaasti sitten nokka kohti Nastolaa ja omaa sänkyä.
Mukana Jorma, Mervi, Frisco ja Mersu.
