Tukholma 11.4.2004
Tukholma seisoo aina paikallaan. Siitä huolimatta vanhat riemureissut Tukholman voittajanäyttelyyn ovat jotenkin vain jääneet historiaan. Matkat Eurooppaan ja pelkästään Tallinnaan ovat korvanneet risteilyn Pohjoismaiseen naapuriukaupunkiin. Nyt pitää ryhdistäytyä! Päädyimme ensin Siljan lautoille, kun maailmassa täytyy jatkuvasti tehdä valintoja ja Clubikortti löytyy. Sen jälkeen täytyi tarkastella aikatauluja. Helsingin lautat saapuvat hiukkasen myöhään Tukholmaan, joten lähtö tapahtui Turusta ja päätesatama oli Kapellskär.
Lauantai osoittautui todella kiireiseksi päiväksi. Ensin huollettiin Elastam Evita miehelään ja jäätiin toivorikkaana odottelemaan kolmen, neljän viikon kuluttua nähtävää ultratulosta. Sitten porhallettiin katsastamaan CAYA Frennien pienet ja paksut, aina niin ihanat pennut. Sitten auto pysäköintiin säilytykseen ja Katjan avustuksella jatkettiin satamaan, jossa Antti, Marja ja Willy sekä lauttamme Silja Eurooppa jo odottelivat.
Laivamatkojen kohokohtia ovat tietysti ruokailut. Koska seisovan pöydän puolella tulee ahmittua aivan liikaa, valitsimme sivistyneesti a'la carte puolen. Täällä päädyimme alku- ja jälkiruokapöydän buffet valikoimaan ja pääruokaan listalta, joten lopputulos ruuan määrän suhteen taisi olla sama... Ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli herätys kohtuuttoman aikaisin, jo kello 6.0 ja piti ehtiä peseytymään ja tankkaamaan jälleen ruokaa koko päivän varalle.
Tietysti olimme aikaisin näyttelypaikalla ja oli kerrankin aikaa kiertää kaikki myyntipisteet. Rhodesiankoirien kehät alkoivat heti kello 9.00.Iitse seurasin tätä noin 80 koiran kehää tiiviisti siihen asti kunnes bokserit oli arvosteltu omassa kehässämme ja tuli dobermannien vuoro. Uroksia ei oltu ilmoitettu kovin monta ja saimme kaiken mitä halusimme. Narttujen puolelta löytyi muutama itseäni kiinnostava yksilö mm. Sivaldon kaunis tytär ja kaksi Smart Wood Hills koiraa Tamara ja Loreal.
Koska Willyn velipoika Dalli ei sairastapauksesta johtuen päässyt esiintymään näyttelypaikalla ajoimme tutustumaan tähän komeaan ruskeaan urokseen kotioloihin. Kiitokset tutustumisen järjestämisestä Jeannett! Joukkoomme oli tullut mukaan näyttelystä myös Willynpoika Bäbies Garden kennelistä ja tietysti omistajat ohjailivat autoa, jossa perheen pikkuprinssi matkusti leveästi kuten kuuluu.
Matka Arlandan lentokentän läheisyydestä jatkui Siljan lautan lähellä sijaitsevaan korkeaan - hui kauhistus - näkötorniin, josta oli hienot maisemat yli Tukholman. Oletteko tutustuneet polkagris punavalkoisiin makeisiin? Täältä tätä Grännan herkkua sai ostaa matkatuliaiseksi. Tornissa nopean hissimatkan päätteeksi juotiin tietysti kahvit ja syötiin lisukkeet niin, että jaksettaisiin Siljan notkuviin pöytiin asti hengissä. Ruotsissa on tyäaikalainsäädäntö vapaampaa, kuin Suomessa ja kauppaankin ehdittiin sunnuntaina, vaikkei tavallisesta kaupasta mitään mukaan tuotavaa Ruotsista löydykään. Ajatellaanpa vain vaikkapa suklaata, olutta, kahvia tai makkaraa. Suomessa kelpaa asua!
Lauttamme oli vaihtunut, eipä ihme, kun koko päivän olimme seikkailleet Tukholmassa. Serenad oli a'la carte puoleltaan normaali. Siljan oma menu kelpasi itselleni ja viinit olivat valikoitu onnistuneesti tukemaan ruuan makuja. Olisin kyllä halunnut alkukeiton sijaan jotain muuta, mutta vaihtoa ei voinut tehdä - tuskin tarvitsikaan. Uni tuli helposti, eikä tähän vuodenaikaan taida myrskyistä olla pelkoa. Ainakin omalla matkallamme sää oli suosiollinen. Turusta kiirehdittiin kotiin mahdollsiman pian. On se kumma, kun koti-ikävä pääsee yllättämään näinkin lyhyellä matkalla!
Mukana matkalla Volvo, Willy, Antti ja Marja, Mersu, Maare ja Mervi.
