Turku Archipelago 25-27.7.2004
Skärgård ringväg. Lehtien mielenkiintoiset kertomukset. Lomalla pitää lupaukset lunastaa ja heinäkuun loppupuolella oli mitä sopivin aika tehdä se. Matka alkoi Helsingistä ja piti sisällään tutustumisen Kuninkaantien ruukkien maailmaan. Kolme entistä ruukkia Fagervik, Billnäs ja Fiskars muodostavat loogisen kokonaisuuden. Itse ihastuin eniten Fagervikin vehreyteen, kauneuteen ja rauhaan. Mikäli on ostostuulella Fiskars on tavoiteltavampi kohde. Fiskarsin kirjakauppa oli oman matkamme lompakon kompastuskivi. Kolme kirjaa…. Matkamme jatkui Tammisaaren kautta Hankoon ja lyhyen kaupunkiin tutustumisen jälkeen pika pikaa takaisin Tammisaareen. ”Sillä heille ei löytynyt tilaa majataloissa”.Hanko on todella suosittu ja kaunis kesäkaupunki, varsinkin kun aurinko paistaa ja lämpö houkuttelee kastautumaan mereen tai nuokkumaan rantapöydissä. Hotelli kannattanee varata ajoissa?
Tammisaarikin oli tehdä tepposet majoituksen suhteen, mutta onnistuimme asettumaan Tammisaaren Kaupunginhotellin viimeiseen vapaaseen huoneeseen. Parvekekin löytyi, joten aiemmila matkoilla saavutettu ”taso” ei päässyt laskemaan. Eipä silti, Frisco ei paljon aikaansa parvekkeella viettänyt. Hotelli on hieman aikansa nähnyt ja kaipaa ehostusta, mutta palvelu oli erittäin ystävällistä ja joustavaa. Matkaoppaan mukaan etsiskelimme sitten iltaruokaa. Ensimäistä valintaamme emme löytäneet lainkaan. Kakkos ja kolmosvaihtoehdot sijaitsivat rannassa aivan hotellimme läheisyydessä. Ravintola Knipan on todella suositeltava ruokailukohde. Parketillakin pääsi pyörähtämään ja sitten iltadrinkille omaan hotelliin ja lopuksi pää tyynylle vatsa täynnä ja mieli rauhoittuneena päivän menoista.
Aamulla matka sitten jatkui tai kiertomatka alkoi. Kaarinan kohdalla kurvasimme etelään päämääränä Parainen. Paraisten kalkki on tuttu nimi, mutta nyt tutustuimme myös Airiston satamaalueeseen ja maisemoituun sorakuoppaan, jollaista ei saaristossa soisi näkevän eikä ainakaan uusia sellaisia sinne syntyvän. Ensimmäinen veden ylitys tapahtui keltaisella yhteysveneellä, joka siis on maksuton. Maksullisuus ja maksuttomuus oli meille tässä vaiheessa yhtä hämärää, kuin varatut paikat tai ”jonoon vaan” järjestelmä. Seuraava saari oli Nauvo ja sieltä olin bongannut lounaspaikaksemme vierasvenesataman kaksi vaihtoehtoista mahdollisuutta. L’Escale veti pidemmän korren, mutta vähän jäi kaivelemaan Strandbo hotelliketjun hotellin mahdollinen tarjonta, puhumattakaan uudesta Lyktan ravintolasta. Mahdollisuuksia siis löytyy ja vamasti jokaiselle sopivaa. Ei ihme, että vierassatama kuhisi tulevia ja lähteviä venekuntia. Iltapäiväaurinko hellitteli edelleen ja mieli olisi tehnyt jäädä paikalleen nauttimaan lopuista päivistä Nauvoon.
Olimme kuitenkin päättäneet selviytyä pidemmälle eteenpäin joten matka jatkui jälleen keltaisella lautalla seuraavaan Korppoon saareen. Täällä käännyimme etelään kohti Rumaria ja säätornia, joka sijaitsi lähellä satamaa. Luonto on kaunista sammaleen peittämää kalliota ja mantymetsää. Rannalta käännyttiin ympäri ja suunnattiin takaisin vähän matkaa ja sitten taas etelään. Kartalta katsoen Gyltö oli kiinnostava kohde. Oman karttamme mukaan olisimme pyyhältäneet avoveden ääreen, mutta matkan katkaisi armeijan tukikohdan puomit. Pakollinen u-käännös ja suunta päivän loppukohdetta tavoittelemaan. Houtskär saavutettiin lautalla kuuden jälkeen illalla. Etäisyydet eivät saaristossa ole todellakaan pitkiä ja lautat liikkuvat vilkkaasti saarien välillä.
Houtskär ja Näsbyn kylä liittyivät Jorman lapsuuden muistoihin. Muistot olivat kovin heiveröiset, mutta niitä voitiin paikkailla tehokkaasti. Majapaikkamme Näsbyn kestikievarin emäntä ja isäntä olivat todella mahtavaksi avuksi. Aamulla tavoitimme lapsuuden leikkikaverin, mutta ennen sitä piti tietysti samoilla kylä läpi päästä päähän. Grilli-ilta vietettiin Näsbyn vierassatamassa Näihin vierassatamiin taitaa keskittyä kaikki saaristolainen ilta- kesäelämä. Eikä lainkaan hassumpi sellainen!
Matka jatkui sitten aamulla kohti Inön saarirypästä. Matkan ensimmäinen maksullinen valkoinen lautta lähti Houtskärin pohjoisnokasta. Matkan kesti peräti 55 min ja satamassa olimme jo tuntia ennen lautan lähtöä. Fiksu ele, sillä kaikki halukkaat eivät ms INIMOon mahtuneet. Matkan hinta kahdelta aikuiselta autolla matkustavalta oli 10 € ja kahvit lisukkeineen sai ostaa yläkerran kahviosta. Iniön läpi kuljimme eräänlaisessa lyhyessä letkassa ja harmitti, että Iniön kaunis kirkko jäi katsomatta. Ensi kerraksi on sitten kerääntynyt kohteita, joita ei voi ohittaa. Seuraava lautta oli myös 10 € arvoinen. Autoja asuntoautoja ja karavaaneja mahtui ms AURORAan tuplasti enemmän kuin edelliseen, joten Houtskär – Iniö taitaa olla rengasreitin pullonkaula. Onneksi Houtskärin puolella on aivan lauttarannassa camping alue mökkikylineen, joten kaipa majoitus löytyy matti myöhäisille.
Olimme jo lähes mantereella. Matkaesitteen mukaan seuraavaksi piti poiketa Laura Peterzenin turistialueella ja mielellämme sinne yritimmekin. Vatsaa jo hieman hiukoi ja ajatuksissa vilahtelivat mielikuvat tuoreesta kala-ateriasta. Kalaa vaan ei ollut ravintolaan saatu, joten meidän turistijoukkomme ei myöskään käynyt pyydykseen. Matka jatkui Kustavin savipajan ja pikkumyymälöiden tarkastelun jälkeen kohti Naantalia ja Turkua. Kaupungit ovat sen verran tuttuja, että päätimme keskeytymättä ajaa Helsinkiin ja kahdeksan aikoihin illalla pääsimme nauttimaan italialaisen illallisen ravintola Gastoneen Eipä voi moittia. Maut ja tarjollepano olivat hyvät. Mielellään kuitenkin soisi italialaisen illallisen pitävän sisällään kohtuuhintaisen kokonaisuuden alkaen antipastoista jatkuen pastan kautta pääruokaan ja edelleen jälkiruokiin. Suomalainen ravintolahinnasto vain ei yllytä tällaisiin nautintoihin. Ehkäpä sitten Italiassa, esimerkiksi Milanossa IDC näyttelyssä syyskuussa??
Matkalla mukana Jorma, Mervi, Frisco ja Mersu
