Eräässä tutkimuksessa selvitettiin 28 sairausoireilla tutkimukseen tulleen dobermannin kaularankaa ja verrattiin samalla löydöksiä 115 täysikasvuisen tutkimushetkellä terveen dobermannin ja 24 muun rotuisen koiran ”normaaliin” eli natiivi röntgenkuvaan, kuvattuna kolmessa eri asennossa ilman varjoainetutkimuksia. Ryhmiä vertailtiin keskenään samoin kriteerein. Vain 26 dobermannilla 115:sta ”terveestä” todettiin kaularanka anatomialtaan vertailukelpoiseksi muun rotuisten ”normaali” koirien kanssa!! 61 ”terveellä” dobermannilla oli natiivikuvassa todettavissa lievää ahtautumaa ja selviä nikamamuutoksia. Lopuilla 28 olivat muutokset sen kaltaisia, että voitiin epäillä niiden saattavan sairastua Wobbleriin tulevaisuudessa, vaikka olivat tutkimushetkellä täysin oireettomia. Näitä 28 seurattaessa voitiin todeta, että 20:lle kehittyi viiden-kuuden seuraavan vuoden kuluessa kliinisiä oireita, joita jouduttiin operatiivisesti hoitamaan. Loput kahdeksan olivat säilyneet oireettomina tutkimuksen julkaisuhetkeen asti. Yksi näistä oli narttu, jolla oli käyttöpuolella runsaasti tuloksia ja joka lopetettaessa kasvainten vuoksi kaksitoistavuotiaana oli Wobblerin suhteen edelleen täysin oireeton!!
Mitä tästä voidaan päätellä? Kaikista löydöksistä huolimatta ei voida (kannata vielä) rajata koiria jalostuksesta. Karsintarajat ovat epäselvät, koska täysin puhtaita dobermanneja saattaa olla peräti vähän. Kaikki löydökset eivät käyttökoirallakaan johda ”työkyvyttömyyteen”.Koiria pystytään jonkinlaisella luotettavuudella tutkimaan myös pelkällä natiivikuvauksella, Mutta liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä kuvista ei kannata vetää. Täydellinen tutkimus varjoainekuvauksella antaa luotettavimman tuloksen, mutta ei tule koskaan olemaan rutiinitutkimus jalostuskäyttöä varten kalleutensa ja riskitekijöittensä vuoksi.


Wobbler Syndrooma dobermannilla

Tämä, myöskin meidän rodullamme esiintyvä vika, on saanut nimensä tyypillisimpien sairaalla yksilöllä näkyvien oireiden mukaan. Wobbler on englantia ja kuvaa horjuvaa, epävakaata ja epätasapainoista liikettä. Sairaudelle on yleisessä kielenkäytössä vakiintunut tämä nimi, ehkä siksikin, että latinankielinen nimi ”Caudal cervical vertebral instability/malformation syndroma” ja useat muut vastaavat termit ovat nimihirviöitä ja vaikeita käyttää.
Muita rotuja, joilla sairautta esiintyy ovat muun muassa tanskandoggi ja rottweiler. Vika, joka oireet aiheuttaa, esiintyy kaularangan alueella, tyypillisemmin dobermannilla viidennestä seitsemänteen kaulanikaman alueella eli kaularangan alaosassa.
Sairauden syyt ovat edelleen hämärän peitossa ja aiheuttajasta keskustellaan asiantuntijapiireissä laajasti. Vian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen vaikuttavat useammat eri seikat. Perinnöllinen taipumus on eräs tekijä, mutta ruokinnalliset tekijät, nopeakasvuisuus, ja mahdolliset niskaan kohdistuvat voimat (esimerkiksi vammat) edesauttavat ongelmien esiinetuloa
Sairauden esiintymisestä löytyy julkaisuja sekä Manner-Euroopasta (Espanja, Hollanti), että ennen kaikkea Englannista, Amerikasta, joten ongelma esiintyy dobermannilla maailmanlaajuisesti. Missä määrin sairautta eri maissa esiintyy, jää arvailujen varaan. Myös Suomessa tiedetään lukuisia leikkaushoitoakin kaivanneita potilata.


Anatomia
Kaularanka on muodostunut seitsemästä nikamasta. Toisesta päästään kaularanka niveltyy kalloon ja toisesta päästä rintanikamiin. Sen liikkuvuus on erittäin suuri, erikoisesti ylä- ja alaosastaan. Nikamien muodostaman luisen kanavan keskellä kulkee selkäydin. Jokaisen nikaman välissä on gelatiinipitoinen massa, jota ympäröivät sidekudossäikeet. Tätä rakennetta kutsutaan nikaman välilevyksi. Välilevyn ympäri kiertää jännemäinen rengasmuodostuma annulus fibrosus. Lisäksi nikamat liittyvät toisiinsa jänteisillä rakenteilla joita kutsutaan ligamenteiksi, Tärkein näistä on nimeltään ligamentum flavum – keltainen ligamentti. Molemmin puolin nikamaa sen ylä ja alapuolella kulkevat myös pitkät jänteiset rakenteet, dorsaalinen (ylempi) ja ventraalinen (alempi) pitkittäinen ligamentti.

Wobbler oireita aiheuttaa selkäydinkanavan ahtautuminen joka johtuu ainakin neljästä eri syystä tai näiden syiden yhdistelmistä.
1 Välilevy ”pullistuma” hermokanavaan, joka sitten ahtauttaa kanavaa
2. Ligamentum flavumin liikakasvun aiheuttama ahtautuma
3. Nikaman epämuodostuma, joka vaikuttaa nikamien keskinäiseen kiinteyteen
4. Nikaman kärjen painautuminen ydinkanavaan

Oireet
Kaularangan Wobbler sairautta voidaan dobermannilla epäillä mikäli nähdään tyypilliset oireet, ennenkaikkea takajaloissa esiintyvät hitaasti paheneva liikuntahäiriö. Koira ”laahaa” takajalkojaan tois- tai molemminpuoleisesti. Sen kävely muuttuu horjuvaksi, hoippuvaksi ja tasapainottomaksi. Kynsissä saattaa havaita epänormaalia kulumista varsinkin kynsien yläpinnoilla, jotka kävellessä osuvat maahan, kun koira ei riittävän ajoissa ojenna tassujaan. Vaiva, joka alkaa takajaloista etenee hiljalleen myös etujalkoihin. Wobbleriin ei tavallisesti liity kiputiloja.
Tyypillisesti dobermanni sairastuu keski-ikäisenä tai vanhempana. Poikkeuksiakin luonnollisesti löytyy. Kirjallisuudessa esiintyy eriäviä tietoja sukupuolen vaikutuksesta sairauteen. Joko sukupuolella ei ole vaikutusta tai sitten urokset ovat hieman yliedustettuina.
Myöskään nuorten dobermannien ryhmässä kipua ei tavallisesti esiinny. Oireet ovat samankaltaisia kuin tanskandoggin taudinkuvassa. Tällä rodulla oireet yleensä alkavatkin nuorilla yksilöillä. Sairaan koiran henkinen tasapaino on hyvä ja sen tyypilliset ongelmat liittyvät epänormaaliin liikuntaan erikoisesti ylösnoustessa tai käännöksissä.
Vanhemmalla dobermannilla sairaus on kulultaan nopeampaa kuin nuorilla. Jos kaularankaa rasitetaan esimerkiksi puruliikkeissä saattaa dobermannilla havaita eriasteisia kiputiloja, jotka liittyvät juuri kaularangan nikamien asennon äkkinäisiin ja suuriinkin muutoksiin.

Tutkimus
Sairauden määrittäminen Wobbleriksi vaatii kliinisen tutkimuksen (johon olennaisena osana kuuluu koiran neurologisen tilan selvitys asiaankuuluvin testein) lisäksi myös röntgenkuvauksia. Koska ongelma johtuu selkäydinkanavan ahtautumisesta tutkimusten joukkoon kuuluu ns. myelografia eli varjoainekuvaus. Varjoainetta ruiskutetaan selkäydinkanavan alueelle. Mikäli, jollain alueella on estettä varjoaineen kulussa se nähdään röntgenkuvassa. Muulla tavoin on mahdoton luotettavasti arvioida ydinkanavan mahdollisen ahtautuman tila ja laajuus ja siten selkäytimeen kohdistunut paine. Muutokset eivät näy niin sanotussa natiivikuvassa, joka suoritetaan ilman varjoaineita. Natiivikuvassa voidaan nähdä ainoastaan nikamien rakenteelliset muutokset, mahdollisesti nikamien välien kaventumat ja kalkkeutumat, jotka eivät välttämättä aiheuta oireita.
Vertailtaessa tunnettujen sairaiden sukutauluja ei ole pystytty löytämään varmaa vahvistusta sairauden perinnölliselle taustalle. Tätä mahdollisuutta ei ole pystytty myöskään sulkemaan pois. Tämä taas osoittanee, että jos ja kun Wobbler sairauteen vaikuttavat myös perinnölliset tekijät, se on rasitteena niin laajassa populaatiossa, että ongelmalinjojen löytäminen on mahdottomuus.

Hoito
Jonkun aikaa tilanteesta selvitään lääkityksillä ja levolla. Osa potilaista saattaa kipulääkityksellä ja kortisonihoidoilla sekä muilla tukilääkityksillä selvitä kotioloissa loistavasti. Toisilla tilanne ei pysy näin hyvänä ja ainoa mahdollisuus on kirurginen hoito. Näissä tapauksissa nikamien liikkuvuus pyritään rajoittamaan jäykistämällä pahimmin muuntunut väli ja samalla tukemalla nikamat siten, ettei paine lisää välilevyn tyräytymisen mahdollisuutta. Yleisesti keski-ikäisen Wobbler koiran leikkausennuste ei ole parhaimmasta päästä.

Jalostus
Kliinisesti sairas koira ei ole jalostusyksilö, asia joka on lienee itsestään selvä. Sairauden olemassaolo pitäisi kuitenkin vahvistaa ennen yksilön jalostuskäytön tuomiota. Monet muut sairaudet saattavat oireiltaan muistuttaa Wobbleria. Tärkeimpinä mainittakoon kasvainten, tulehdusten (penikkatauti!!) ja traumojen aiheuttamat vastaavankaltaiset neurologiset ongelmat, muut epämuodostumat selkärangassa sekä erilaiset muut lihas- ja sidekudosvaivat.
Diagnoosin varmistamiseksi vaaditaan AINA kunnollinen röntgentutkimus, johon sisältyy varjoaineella suoritettu tarkastus kanavan ahtautumisesta ja paikasta tai mahdollinen magneettikuvaus. Kuvien laatu on oltava korkealuokkainen, jotta kaikki pienet ja vaikeasti havaittavat muutokset saataisiin esiin. Tutkimuksen suoritus ja kuvien tulkinta vaatii erikoiseläinlääkärin toimenpiteitä. Hätiköidyillä diagnooseilla tuotetaan turhaa murhetta usein laajallekin piirille.
Yhteiseurooppalainen arviointi olisi varmasti monen kasvattajan ja koiranomistajan haave. Luotettavaa ja yksinkertaista tapaa todeta Wobbler ei valitettavasti ole. Sairastuneet koirat ovat tavallisesti jo olleet vuosia jalostuskäytössä. Ulkoisten tekijöiden (niskaa kuormittavat puruliikkeet) haitallinen vaikutus saattaa tuoda esiin geneettisesti heikon rakenteen, mutta oireilu saattaa olla myös puhtaasti harrastuksen mukanaan tuomista traumatisoivista tekijöistä johtuvaa.

© Mervi Ihantola
ALL RIGHTS RESERVED